AIKA AIKANSA KUTAKIN...

... sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Kuten edellisessä kirjoituksessa jo totesin, muutoksen tuulet ovat tosiasia. Blogini tulee muuttumaan ja keskittymään tulevaisuudessa pääasiassa Future Film Distribution:n elokuviin. Firmasta saa lisätietoa mm. täältä. Itse olen muutoksesta enemmän kuin innoissani. Aijon pysyä kuitenkin rehellisenä kirjoittaessani mielipiteitä elokuvista, joita ehdin katsoa. Lisäksi tulen kertomaan enenevissä määrin uutisia tulevista elokuva- ja DVD ensi-illoista sekä vihjaamaan mehevistä huhuista elokuvan maailmassa.
Esimakua tulevasta voin heittää jo aikaisemminkin trailerin muodossa esittelemäni Expendables leffan sneak preview:llä ja kommentoimalla näkemääni. Ensi-iltaan elokuva tulee 13.8 kautta maan.
Vaikka pelkäsin, että elokuva sortuu liikaan vakavuuteen ja sitä myöden campiin, sitä se ei luojan kiitos tee. Tämä pätkä vie testosteronin aivan uusiin sfääreihin, vyöryttää kankaalle kunnon turpakäräjät ja dialogi koostuu toinen toistaan nasevammista one linereista.
Voin kuvitella, että naisia tämä elokuva ei houkuta, paitsi meitä, jotka nauttivat kunnon mäiskeestä ja ärhäkkäästä otteesta.
Tältä on turha suurta draamaa tai sisältöä odottaa, vaikka keskeltä löytyykin kohtaus tunteikkaasta Mickey Rourkesta. The Wrestler -elokuvan tähti, jos kuka voi tästä kaartista uskottavasti moisen tehdä.
Parasta elokuvassa on sen kokeneiden tähtien huumori, kyky nauraa ja heittää herjaa, eikä ottaa itseään ja projektiaan liian vakavasti. Tämä takaa, että kokonaisuus toimii, viihdekerroin on korkealla ja tarina rullaa.
Kyllähän se Syltty on todistanut jo useaan otteeseen, että herra haltsaa tämän tyylin elokuvat. Kaikki siis tarkastamaan kuinka otetaan miehestä mittaa!

TAAS PUHALTAVAT MUUTOKSEN TUULET

Helteet ovat pitäneet huolen, että elokuvien katselu on jäänyt poikkeuksellisesti ulkoilman jalkoihin. Täytynee samaan syssyyn todeta, että meikäläiselle riittäisi vähempikin lämpö...
Mitä tarkoitan muutoksen tuulilla on, että siirryn ensi maanantaista lähtien uusin työkuvioihin. Nähtäväksi jää mitä se tarkoittaa blogin pitämisen suhteen. Oleellisena osana toimenkuvaani tulee myös olemaan yhteistyö lehdistön edustajien kanssa ja tällöin saattaa omakohtaiset mielipiteet mennä ristiin heidän kanssaan ja aiheuttaa "ei toivottua" huomiota. En myöskään ole varma sen seikan eettisyydestä, että alkaisin yksinomaan promoamaan tulevan työnantajani elokuvia henkilökohtaisella kanavallani. Näin ollen jää nähtäväksi miten blogin käy.
Kovasti olen ajastani sen parissa nauttinut ja toivottavasti olen saanut jokusen muunkin elokuvahullun mukaan matkaan.
Keskiviikkoiselle työmatkalle on varattu mukaan elokuvat The Brothers ja Nine. Vaikka niihin liittyykin nyt myös henkilökohtainen yhteys, aijon kirjoittaa niistä vielä rehellisen mielipiteeni. Jatko ratkeaa sitten myöhemmin...

HÖMPÄSTÄ TOISEEN

Killers leffan pressi vaihtui Twilight saagan kolmanteen osaan Epäillys. Siellähän meikäläinen meni, muiden teinien joukossa.
Omalla kohdalla näiden kirjojen luku-into lopahti toisen osan jälkeen lähinnä hahmojen aiheuttaman pohjattoman ärsyyntymisen vuoksi. Jatkuvaa marisemista ja määkimistä. Ei vain jaksa. Liputan tästä huolimatta kökkökirjallisuudellekin, jos se vaan saa tietokoneaikakauden nuoret lukemisen ääreen. Elokuvina ne nyt mukaelevat jotenkin kutenkin kirjoja, lisäämällä niihin reilulla kädellä draamaa, joka kyllä kakkososassa lipsahti auttamattomasti pateettisuuden puolelle.
Epäilys eli Eclipse on hallitumpi kokonaisuus ja siitä on karissut tahaton komiikka. Tilalle on tuotu enemmän tarkoituksen mukaisempaa sanailua, mikä onnistuu lähinnä kilpailevien nuorukaisten ansiosta.
Bella ja Edward ovat edelleen lupautuneet toisilleen ja Bella odottaa muutuvansa vampyyriksi Edwardin vastusteluista huolimatta. Koko elokuvan ajan Bellan tielle tulee erinäisiä tilanteita, joiden kautta hän joutuu pohtimaan valitsemansa tiensä vaikutuksia itseensä ja läheisiinsä. Asiaa ei helpota rakkautensa tunnustanut Jacob, jota kohtaan Bella ei voi myöskään enää kieltää tunteitaan. Kaiken kukkuraksi edellisissä osissa esitelty Victoria on kehittänyt tappavan juonen, jolla saisi Bellan vihdoin hengiltä. Vielä tämän päälle Cullenien klaani joutuu miettimään tekojansa seurauksia Volturien kannalta ja mahdollisuuksiaan solmia liitto ihmisusien kanssa, niin että tieto siitä ei pääse leviämään.
Kyllähän tämän siis taas ihan katsoi, mutta eihän se nyt mitään sisällä liikkumaan saa. Koko saagan ongelma tuntuu olevan sen toivottoman ohuet hahmot ja yltiöromantiikka kuorutettuna uskonnollisilla viittauksilla, jotka vievät sen aina vain kauemmaksi samaistumismahdollisuuksista. Teineillehän tämä on suunnattu ja hyvä niin. Toki tätä Puumaa ihan visuaalisessa mielessä hivelee upeat nuoret miehet, mutta ei sillä jaksa koko elokuvaa purematta niellä.

AUTEUR

Kesähetket eli L'heure d'été on ohjaaja Olivier Assayasin kirjoittama ja ohjaama elokuva ja edustaa mielestäni klassisesti tämän päivän ranskan uutta aaltoa. Se on kaunis, siitä puuttuu tiivis draaman kaari ja se kumartaa hartaasti realismille.
Kolme sisarusta tulee viettämään perheineen äitinsä 75-vuotisjuhlia tämän vanhalle talolle, jonka äiti on perinyt iso sedältään, kuuluisalta taidemaalarilta. Talo on täynnä taideaarteita ja antiikkia. Vanhin poika on talon ja sen irtaimiston säilyttämisen kannalla, mutta äiti tuntee lapsensa eikä halua talosta ja tavaroista kenellekkään taakkaa. Perinnöstä puhuminen sivuutetaan kuitenkin itse juhlissa ja asia jää käsittelemättä. Asia tulee kuitenkin ajankohtaiseksi, kun äiti kuolee yllättäen. Perinnän jaossa vanhin veli alistuu nuorempien tahtoon ja talo irtaimistoneen lahjoitetaan museolle, myydään ja jaetaan perillisten kesken. Materia on katoavaista ja tunnearvot muuttuvat sukupolvien saatossa ja pian historia on enää vain muisto menneestä ajasta.
Aiheelta elokuva on mielenkiintoinen ja se on kerännyt kriitikoiden ylistystä ympäri maailman. Omalla kohdalla nautin dramaturgisemmista kokonaisuuksista ja tarinoista, joissa on selkeä kaari; alku, keskikohta ja loppu, sekä kohtauksia, jotka pysäyttävät.
Kesähetkien ydin eli sukupolvien erot, tarpeiden muuttuminen, mikä on loppujen lopuksi kannattavaa säilyttää ja milloin menneisyydestä tulee taakka, joka vaikeuttaa kasvua ja kehitystä, ovat kaikki oman elokuvansa arvoisia aiheita. Ymmärrän toki mistä kohkaaminen tämän elokuvan ympärillä johtuu, mutta meikäläisen se jätti harmillisen kylmäksi. Välillä mieleeni tuli myös se etten täysin ymmärrtänyt ohjaajan ajatuksenjuoksua ja joidenkin kohtausten funktioita. Koin, että en saanut kunnon tunneyhteyttä hahmoihin ja tapahtumia päätyi vain seuraamaan sivusta ilman että ne olisivat koskettaneet sen enempää. Kameran liikkeet tehostivat mielestäni tätä efektiä.
Ehkä Assayas on halunnut tehdä elokuvansa ennemminkin pohdinnalliseksi kuin liikuttavaksi teokseksi. Itseäni vain aiheet sinänsä olisivat houkuttaneet sukeltamaan syvemmälle sisarusten välisiin suhteisiin ja isosedän perinnön vaalimiseen liittyviin seikkoihin. Nyt jäljelle jäi vain kysymyksiä, jotka eivät kuitenkaan jääneet edes vaivaamaan vain aiheuttivat vain pienen olan kohautuksen. Tällöin elokuva mielestäni menee hiukan hukkaan.
Kauniita kuvia se on pullollaan ja saa haikailemaan ranskan maaseudulle siemailemaan punaviiniä ja mutustelemaan patonkia.

JUHANNUKSEN VIETTOON

Meikäläinen suuntaa maalle, missä ei televisiota saatika elokuvia tule katsoneeksi muutamaan päivään. Sen sijaan juhannuksen jälkeen on tiedossa muutamakin kiinnostava pressinäytös, jotka aijon tarkastaa.
Mielenkiintoisimpana Ranskan terävimpään ohjaajakärkeen sijoittuva Olivier Assayasin Kesähetket. Kriitikoiden ylistystä ympäri maailman kerännyt elokuva vaikuttaa vähintäänkin kutkuttavalta perhedraamalta.
Vähemmän terävämpään kastiin taitaa livahtaa Kathrine Heigl:n tähdittämät Killers. Vastaparina Ashton Kutcher. Jos ei muuta niin aivojen lepuuttelua ohuen juonen ja mitäänsanomattoman käsiksen parissa.
Ei siis muuta kuin mahtavaa Juhannusta kaikille. Ollaan varovaisia tekemisissämme ja palataan elokuvien maailmaan kaupunkiin takaisin asettumisen jälkeen. Jos vietät keskikesän juhlan television lähettyvillä, katso ainakin Karhu lauantaina aamupäivällä. Tokihan tuutista tulee lauantaina myös mm. Blues Brothers ja sunnuntaina Kuolema pukee häntä, mutta jos tarvitsee valita, suosittelen tätä.

TIETOJA RAPAKON TAKAA

Ajattelin jatkossakin kirjoitella tänne aina, kun kuulen erinäisiä mielestäni mielenkiintoisia uutisia niin television kuin elokuvankin maailmasta.
Päällimmäisenä täytyy hihitellä, koska huhun mukaan Neill Blomkamp on vahvimpana ehdokkaana Hobitin ohjaajaksi. Elokuvavainuni osui siis oikeaan :)
Men in Black 3 kuvaukset alkavat syksyllä. Elokuvan ensi-ilta on kaavailtu elokuuhun 2012. Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin mukana leffassa tullaan näkemään ainakin Michelle Rodriguez ja Josh Brolin. Saa nähdä mitä tästä tulee. Ohjaajana edelleen Barry Sonnenfeld.
Myös Pirates of The Caribbean 4 kuvaukset ovat käynnistyneet Hawajilla. Brucheimerin taikasormet ovat taas taikinassa, kun vaivataan kasaa jotain jättimäistä. Tällä kertaa pääpaino on Jack Sparrowssa kuten pitääkin ja Keira Knightyn ja Orlando Bloomin hahmot ovat saaneet antaa tilaa mm. Penelope Cruzille. Julkaisu joskus kesällä 2011.
Muita suurenluokan elokuvasuunnitelmia sarjakuvahamoihin perustuen ovat Marvelin Ironman 3, Thor, The First Avenger: Captain America ja The Avengers. Marvelin ja Disneyn ensimmäinen yhteistyö taas näyttäisi olevan Dr. Stangen hahmo.
Hutusta vakavampaan draamaan todennäköisesti päästään, kun veteraani Eastwood tekee elokuvan J. Edgar Hooverista, joka tunnetaan myös FBI:n isänä. Pääosaan on kiinnitetty Leonardo DiCaprio, joka tekee debyyttinsä unelmatehtaan konkarin kanssa.
Television puolella omalla kohdallani riemun kiljahduksia sai aikaan tieto True Blood:n neljännestä tuotantokaudesta. Suomessa on päästy vasta kakkoskauden alkuun ja sekin on jäähyllä mustavalkoisen nahkakuulan takia. Jenkeissä mennään jo kolmoskaudella, joten perässä tullaan kuten tavallista.

JUHANNUSVIIKON POIMINTA

Television elokuvatarjonta on tulevalla viikolla vähintäänkin mitäänsanomaton. Yksi pomppaa kuitenkin omalla kohdalla muiden turhakkeiden joukosta, nimittäin vuodelta 1988 oleva ranskalainen L'ours eli Karhu.
Muistan kuin eilisen päivän, kun menimme koko perheen voimin elokuvateatteriin katsomaan tätä silloin kohuttua ja puhuttua eläin-elokuvaa. Eläinsuojelijat olivat ristiriitaisia mielipiteissään elokuvasta ja kansa kohisi tyystin erilaisesta ja raadollisesta teoksesta, jossa pääosassa on iso uroskarhu ja karhunpentu, joka jää orvoksi metsästäjien ammuttua tämän emon. Ihmisiä ei elokuvassa juuri näy metsästäjiä lukuunottamatta.
Elokuva teki lähtemättömän vaikutuksen kymmenvuotiaaseen ja muistan kuinka vanhempani joutuivat hyssyttelemään minua, kun tunteet ottivat vallan seuratessani luonnon ja ihmisen raakuutta. Itkin vielä elokuvateatterin ulkopuolellakin. En koe traumatisoituneeni vaan päinvastoin. Jo silloin minussa vahvistui empaita luonto ja sen moninaisuutta kohtaan ja varmuus siitä että ihminen on useimmiten väärässä.
Jos siis et juhannusviikolla muuta telkkarista katso, katso tämä. Ja jos et katso, tallenna se digiboxille, jos vain mahdollista. Karhu on hieno elokuva luonnosta ja ihmisyydestä. Se puhuttelee varmasti vielä tänäkin päivänä.