Tulin katsoneeksi hulvattoman hauskan Knocked up:n innoittamana Seth Rogenin -08 ilmestyneen Zack and Miri make a porno. Elokuva ei yltänyt Paksuna pätkän hykerryttävään dialogi- ja tilanne komediaan, mutta piti sisällään liudan hauskoja kohtauksia. Kun miettii millainen tekopyhyyden kehto Yhdysvallat on, on aihe varmasti kirvoittanut paljon häpeilevää hihittelyä. Tarina ei päässyt ihan niin ihailtavasti kiinni arkipäivän ongelmiin, mutta henkilögalleria oli taas mitä mainioin. Elokuva on oiva lisä hanu- ja krapulapäivän viettoon, sateisiin sunnuntai-iltoihin tai etkoille keventämään tunnelmaa.
Eilen katsoin Jonathan Demmen Rachel getting married. En ole koskaan ollut Dogman ylin ystävä, koska nautin ns. tehdystä jäljestä. Elokuva oli kuitenkin katsottava sen saaman huomion vuoksi ja jo senkin takia, että näkisin Anne Hathawayn draamanäyttelijän taidot. Lähinnä minua arkarrutti oliko suoritus Oscar-ehdokkuuden arvoinen ja olihan se. Näyttelijät olivat kokonaisuudessaan castatty upeasti. Itse elokuva sai aikaan ristiriitaisia tunteita. Kuvaustyyli ajoittain häiritsi, ajoittain sai aikaan tirkistejän tunteen. Elokuvan jälkeen jäin pohtimaan miten perheen kokemasta tragediasta voi ikinä selvitä ja kuinka Kymin ongelmia olisi tullut käsitellä "oikeasti". Se että näkemäänsä jää miettimään, tarkoittaa väistämättä että elokuva on tehnyt vaikutuksen. Omassa tyylilajissaan onnistunut teos, mutta meikäläisen unohtumattomiin ja pakko katsoa uudelleen elokuviin Rachel ei yltänyt.
