KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ ILOKSI MUUTTUU...

Viimeaikainen blogihiljaisuus on jatkunut edelleen samasta syystä kuin viime viikolla. Aikaa elokuvien katselulle ei ole tahtonut riittää, tai ainakaan niille mainitsemisen arvoisille.
Tulihan tuossa muistin virkistykseksi katsottua telkkaristakin tullut Hudson Hawk, ja kyllä, se oli edelleen niin omituinen sekametelisoppa toimintaa, komediaa ja ihmeellisiä kohtauksia, että sen voisi suosista nakata omituisten elokuvien kerhoon. Toki nuori Bruce on kerrassaan vetävä ja Sandra Bernhard häiritsevä.

Olen myös katsonut True Bloodin ensimmäisen tuotantokauden. Poden kyseisen sarjan osalta hienoista ylpeyttä, koska tulin törmänneeksi ja katsoneeksi sarjan testipilotin jo kesällä -08. Tällöin valtavirta ei vielä tiennyt sarjasta mitään ja uumoilin, että siitä tulee vielä hitti. Kuinka oikeassa olinkaan.
Käsittämätöntä on että Yle omistaa HBO:n sarjojen oikeudet mutta eetterissä ei ole vielä Sookie Stackhousea näkynyt. Keväällä kuulemma...

Vampyyrit ovat muutonkin taas kovassa huudossa. Kiitos siitä kuulunee kyseiselle sarjalle, sekä Twighlight saagalle.
Viimeksi näin kävi, kun Buffy pisti Sarah Michelle Gellerin muodossa torahampaisia pahiksia kylmäksi ja teattereihin rantautui ensin Coppolan Dracula (-92) ja sitten Anne Ricen Interview with the Vampire (-94). Näistä kahdesta vie 6-0 voiton Gray Oldmanin kärsivä kreivi. Cruisen Lestat oli toki kaunis, mutta kaiken kaikkiaan puiseva. Parhaiten vampyyrihaastattelusta muistan Kirsten Dunstin lapsen ruumiiseen jäävän Claudian. Hieno ristiriita.

Olen aina diggaillut verta imeviä yöeläjiä ja erityisen suurella mielenkiinnolla odotan tätä: