JEFFIN KULTAHETKI

Tasaisin väliajoin surffaan tiedon valtaväylää etsien tulevia trailereita, kehuttuja pätkiä ja odotettuja uutuuksia. Palkintohuuman ollessa kuumimmillaan, kiinnostaa tietenkin voittajat ja elokuvat, jotka pääsevät loistamaan kirkkaimmin tai suovat näyttelijöilleen parhaimmat mahdollisuudet käyttää koko ilmaisullisen reprtuaarinsa. Tällä kertaa oma trailerivalinta kohdistui kovan elämän kuvaukseen ja suuren sydämen voittoon elokuvaan Crazy Heart. Omalla kohdalla Jeff Bridget vakuutti jo Terry Gilliamin mahtavassa Fisher King:ssä, eikä trailerin perusteella ylistys mene tälläkään kertaa harakoille.

Väistämättä elokuva tuo mieleen muutaman vuoden takaisen jymymenestyksen Walk the Line, joka nosti Joaquin Phoenixin arvoasteikolla uusiin sfääreihin ja teki Reese Witherspoonista muutakin kuin All American sweetheartin. Hälläkö väliä. Itken aivan varmasti.

PARANORMAALIT AGENTIT

Grant Heslov on enemmän tunnettu näyttelijänä kuin ohjaajana ja Men Who Stare at Goats on herran ensimmäinen varteenotettava pitkä elokuva.
Traileri sai hihittelemään hervottomana ja odottamaan elokuvaa suurella mielenkiinnolla... Noh, I'm sucker for stories mutta tämän elokuvan kohdalla suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että ei oltu päätetty ollaanko tekemässä vakavaa draamaa vai puhdasta komediaa.
Tarina on itsessään hauska, mutta se tuntuu välillä eksyvän sarkasmin sekametelisoppaan ja tunteita herättävään tarinankerrontaan.
Evan McGregor on hiukan vässykkä pöytäreportteri, joka sattuu törmäämään uskomattomaan tarinaan yrittäessään todistaa miehisyyttään ex-vaimolleen. George Clooney on entisen Earth Armyn priimussotilas, mies jolla on paranormaaleja kykyjä, ja jota on kouluttanut Jeff Bridgetin hippivääpeli 80-luvulla Vietnamin-ja kylmän sodan jälkimainingeissa. Kohtalon oikusta nämä kaksi enemmän tai vähemmän eksynyttä miestä törmäävät Irakissa ja päätyvät ojasta allikkoon. Matkan aikana Clooneyn hahmo kertoo tarinansa McGregorin journalistille.
Koko jutun juju voisi olla usko unelmiin ja itseensä, mutta jostakin syystä homma ei tahdo ottaa tuulta alleen. Leffa on sympaattista katsottavaa, naurattaa välillä, mutta jättää harmikseni suuhun hienoisen hiekan maun. Esimerkiksi Clooneyn hahmoon on vaikea suhtautua. Onko koko juttu vitsi vai totta? Haluaako ohjaaja että katsoja uskoo tapahtumiin vai uskooko miehet niihin vain itse?
Casting on upea ja jokainen mies antaa oman pikantin makunsa elokuvaan. Bridgetin hahmo muistuttaa erehdyttävästi miehen kulttimaineeseen noussutta The Dudea. Jotenkin Heslov ei vaan saa junaa liikkeelle ja hommaan otetta. On sitä nyt paljon paljon huonompiakin nähty mutta harmittamaan jäi. Olisin niin kovin mielelläni ollut tästä tohkeissani... Leffa tulee ensi-iltaa 26.2.