MILLENIUM III

Olen ollut parin viimeisimmän elokuvatarkastuksen kanssa aivan toivoton tunari. Ensin menin katsomaan Hurjia hirviöitä puoli tuntia liian myöhään otettuani esitysajan ylös väärin ja Avatarta menin katsomaan väärään teatteriin. Onneksi kolmas kerta toden sanoi ja pääsin ajoissa ja oikeaan paikkaan tarkastamaan Stig Larsson trilogian viimeisen osan.

Pilvilinna, joka romahti on suoraa jatkoa Tyttö, joka leikki tulella elokuvalle ja alkaa siitä mihin edellinen siis jäi.
Lisbethiä viedään sairaalaan ja Mikael Blomkvist päättää puhdistaa naisen maineen lopullisesti. Tuloksena on valtiotason salaliitton paljastuminen, salamurhia, väkivaltaa ja oikeudenkäynti. Leffa on taattua jatkoa muutenkin ihan pätevälle pohjoismaiselle trillerille.
Tiedän monia, jotka nurisevat juonikuvion epäuskottavuudesta mutta mielestäni moinen marina on täysin turhaa. Katsojan pitää antaa mielensä olla vapaa realismin ja todellisen maailman rajoitteista. Sitä paitsi todellisuus on usein tarua ihmeellisempää. Miksi ei Ruotsissakin voisi olla valtiotason salaisuuksia niin kuin Yhdysvalloissakin. Olen myös edelleen sitä mieltä että moinen rajoitteellinen suhtautuminen on syy siihen, että Suomessa ei tehdä trillereitä.
Oli myös hauska huomata, että aina kun alkoi tulla fiilis että nyt mennään vähän liiallisuuksiin, tuntui kuin käsikirjoittaja olisi todennut samaa ja juoni muuttuu taas realistisemmaksi.
Hiukan pitkä Pilvilinna, joka romahti on. 2,5h:sta olisi voinut jokusen osasen jättää edittiin niin että juonikuvio ei olisi kärsinyt. Toisaalta viimeisen osan tarkoitus on koota kaikki esitetyt väittee ja palaset kasaan ja jättää katsojalle oivaltamisen reimu ja lopettaa koko tarina niin että ärsyttäviä kysymyksiä ei jää ilmoihin leijumaan. Siinä elokuva onnistuu erittäin hyvin.
Noomi Rapace on kyllä kertakaikkisen hyvä sulkeutuneena ja kovia kokeneena Lisbethinä. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mihin tämän erikoisen näköisen naisen tie tulee viemään. Olisiko tässä seuraavaa tähtiainesta aina jenkkeihin saakka vai haluaako hän jäädä tekemään töitä Euroopassa.

ENNAKKOILMOITUS

Tulossa on iso läjä elokuvamielipiteitä sellaisista teoksista kuin: The Road, Hassut hurjat hirviöt, Avatar, Vuohia tuijottavat miehet, Ninja Assassin, Pilvilinna, joka romahti sekä Pientä säätöä. Kaikki ylläolevat kiinnostavat ja pitävät sisällään erilaisia odotuksia.
The Road pääosassa on Viggo Mortensen, jonka roolitöitä olen aina arvostanut ja onhan miehessä itsessäänkin aimo annos silmänruokaa. Lisäksi post apokalyptinen tarina vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.
Hassut hurjat hirviöt on Spike Jonzen uusin ja herran edellisten töiden perusteella tämä suosittuun lasten kirjaan perustuva elokuva on toivottavasti yhtä hauska ja vinksahtanut kuin Being John Malkovich ja Adaptation.
Avatar on James Cameronin kunnianhimoinen yritys yhdistää animaatiota ja oikeita näyttelijöitä, fantasiaa ja toimintaa. Itse käyn katsomassa perinteisen 2D version. 3D faniksi en ole ryhtynyt. Minua lasit lähinnä häiritsevät ja sävyjen haalistuminen haittaa. Varsinkin Avataren tyyppisessä visuaalisessa elokuvassa, haluan nauttia koko elokuvan kapasiteetista.
Vuohia tuijottavat miehet iski jo nimellään, trailerista puhumattakaan. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvä...
Ninja Assassins on jokaisen pienen ja vähän isommankin pojan (ja tässä tapauksessa myös tytön) märkä uni. Visuaalista taistelua, heittotähtiä ja mitä ihmeellisimpiä aseita, kun hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Tarinalle en viitsi edes laittaa painoarvoa, mutta toivon mukaan sekin yllättäisi.
Pientä säätöä on yhden lempinäyttelijöistäni Meryl Streep:n uusin kevyt komedia. Odotan innolla onnistuuko tämä tulkinnan ja syvyyden grand lady saamaan huttutavaraankin tarvittavaa napakkuutta vai meneekö mönkään tällä kertaa.
Viimeisenä Stig Larsson trilogian viimeinen osa, joka on suoraan jatkoa Tyttö, joka leikki tulella elokuvalle. Nähtäväksi jää mitä Lisbetille käy, yrittääkö veli jatkaa siitä mihin isä jäi vai kokeeko isä ihmeparantumisen ja hoitaa homman loppuun.
Mahtava joulunalusaika tiedossa elokuvankin saralla :)

MILLENIUM OSA II

Kävin vihdosta viimein katsastamassa Stig Larssonin kirjoihin perustuvan trilogian toisen osan Tyttö, joka leikki tulella.

Elokuvassa keskityttiin ensimmäistä osaa enemmän Lisbeth Salanderin hahmoon, sen menneisyyteen ja toimintaan. Tapahtumat alkavat kutakuinkin siitä mihin enismmäinen osa Miehet, jotka vihaavat naisia, jäi.
Lisbeth palaa Ruotsiin juuri kun Mikael:n Millenium lehden uusi reportteri löydetään murhattuna tyttöystävänsä kanssa. Pian Lisbeth huomaa olevansa etsitty kolmoismurhan epäilty ja alkaa selvittää mitä Mikael:n kolleega tutki ja miksi hänet on sotkettu asiaan. Mikael yrittää auttaa tekemällä omaa tutkimustaan, kun poliisit tuntuva haluvan toimia vain yhden teorian parissa.

Tyttö, joka leikki tulella, on intensiivisempi ja hallitumpi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa. Se, että polttopiste on vielä Lisbeth:ssä, tekee tilanteesta kutkuttavamman. Hahmona hän on niin mielenkiintoinen ja monisyinen, että syvyyttä juoneen tulee helposti. Noomi Rapace istuu kuin nenä päähän tämän traumatisoituneen ja rikkinäisen sielun kuvauksessa. Ei tässä nyt olla trillerien aatelia tekemässä, mutta toimivaa kokonaisuutta kuitenkin. Elokuva petää myös mukavasti kolmannen osan huipentumaa...

Olen edelleen innoissani skandinaavisesta trilleristä ja vielä hyvin toteutetusta sellaisesta. Olisi mielenkiintoista kuulla ruotsalaisten mielipiteitä elokuvan aihepiirin uskottavuudesta. Suomessa kun tuntuu olevan vielä vallalla käsitys, että elämme lintukodossa, jossa väkivaltaiset tapahtumat ja salajuonet ovat jotain jota ei vain tapahdu. Too bad.