TIE

Olo on edelleen vaikuttunut, häkeltynyt, ahdistunut, surumielinen ja pohdiskeleva. Niin voimakas kokemus The Road oli.
Elokuva perustuu Pulitzer palkittuun Cormac McCarthyn (kirjoittanut myös No Country For Old Men alkuperäisromaanin) romaaniin, joka kertoo tarinan isästä ja pojasta maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. En ole kirjaa lukenut, mutta elokuva on kuulemma uskollinen alkuperäistarinalle ja kunnioittaa sitä loppuun saakka.
Tarina ei selitä mitä maailmalle tapahtui, eikä sen tarvitse sitä tehdä. Aurinkoa ei ole, maa järisee silloin tällöin, liekkimeri ja räjähdykset täyttävät välillä taivaan, kaikki kasvit ja eläimet ovat kuolleet ja ruoan mukana alkaa kadota myös inhimillisyys.
Isä ja poika, ilman nimiä, kulkevat etelään, kohti rannikkoa, uskoen löytävänsä suojaa, ruokaa ja lämpöä.
Matka on raskas ja täynnä epätoivoa. Kannibalismi on monelle ainoa tapa selviytyä, kun usko elämään, tulevaan ja jumalaan alkaa kadota. Isä rakastaa ja haluaa suojella lastaan ja näyttää pojalleen kuinka aseella pitää ampua itseään suuhun, jotta kuolema on varma siinä missä varmistaa että pojan on lämmin.

Se mikä on hämmästyttävää, että kaikesta epätoivosta huolimatta tarinassa on inhimillisyyden valo. Se loistaa koko elokuvan ajan pojan muodossa, joka kaikesta kokemastaan ja näkemästään huolimatta, ei menetä uskoaan ihmisiin. Koko elokuvan sävyt ovat harmaita ja "pestyjä" mutta mitä pidemmälle se etenee, sen kirkkaammiksi värit ja valot muuttuvat ja vaikka loppu on haike, ei se jätä katsojaa toivottomuuden valtaan.
Oli tie miellainen tahansa, aina on mahdollisuus selvitä.

Viggo Mortensen oli aluksi hylkäämässä isän roolia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt sillä mies on kertakaikkisen loistava. Jos ei tästä irtoa Oscar ehdokkuutta niin ei sitten mistään.
Kodi Smith-McPhee tekee ensiesiintymisensä poikana, eikä jää upean Viggon jalkoihin, vaan vakuuttaa katsojan viattomana poikana ja saa meidät uskomaan parempaan.
Sen lisäksi että tarina piti sisällään niin raakaa realismia ja tutkielmaa ihmisen toiminnasta epätoivon hetkinä, olen edelleen lähes sanaton sen vaikutuksesta, niin voimakas kokemus se minulle oli. Elokuva esittää yksinkertaisia kysymyksiä antamatta kuitenkaan yksinkertaisia vastauksia vaan jättää lopputuloksen katsojan omaan harkintaan. Kuka luovuttaa ja miksi, kuka muuttuu ja kuka häviää... Totaalinen must see!

ENNAKKOILMOITUS

Tulossa on iso läjä elokuvamielipiteitä sellaisista teoksista kuin: The Road, Hassut hurjat hirviöt, Avatar, Vuohia tuijottavat miehet, Ninja Assassin, Pilvilinna, joka romahti sekä Pientä säätöä. Kaikki ylläolevat kiinnostavat ja pitävät sisällään erilaisia odotuksia.
The Road pääosassa on Viggo Mortensen, jonka roolitöitä olen aina arvostanut ja onhan miehessä itsessäänkin aimo annos silmänruokaa. Lisäksi post apokalyptinen tarina vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.
Hassut hurjat hirviöt on Spike Jonzen uusin ja herran edellisten töiden perusteella tämä suosittuun lasten kirjaan perustuva elokuva on toivottavasti yhtä hauska ja vinksahtanut kuin Being John Malkovich ja Adaptation.
Avatar on James Cameronin kunnianhimoinen yritys yhdistää animaatiota ja oikeita näyttelijöitä, fantasiaa ja toimintaa. Itse käyn katsomassa perinteisen 2D version. 3D faniksi en ole ryhtynyt. Minua lasit lähinnä häiritsevät ja sävyjen haalistuminen haittaa. Varsinkin Avataren tyyppisessä visuaalisessa elokuvassa, haluan nauttia koko elokuvan kapasiteetista.
Vuohia tuijottavat miehet iski jo nimellään, trailerista puhumattakaan. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvä...
Ninja Assassins on jokaisen pienen ja vähän isommankin pojan (ja tässä tapauksessa myös tytön) märkä uni. Visuaalista taistelua, heittotähtiä ja mitä ihmeellisimpiä aseita, kun hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Tarinalle en viitsi edes laittaa painoarvoa, mutta toivon mukaan sekin yllättäisi.
Pientä säätöä on yhden lempinäyttelijöistäni Meryl Streep:n uusin kevyt komedia. Odotan innolla onnistuuko tämä tulkinnan ja syvyyden grand lady saamaan huttutavaraankin tarvittavaa napakkuutta vai meneekö mönkään tällä kertaa.
Viimeisenä Stig Larsson trilogian viimeinen osa, joka on suoraan jatkoa Tyttö, joka leikki tulella elokuvalle. Nähtäväksi jää mitä Lisbetille käy, yrittääkö veli jatkaa siitä mihin isä jäi vai kokeeko isä ihmeparantumisen ja hoitaa homman loppuun.
Mahtava joulunalusaika tiedossa elokuvankin saralla :)

HYVIÄ UUTISIA

Hahaaa, penkoessani Finnkinon sivuja, totesin että Terry Gilliamin palavasti odottamani The Imaginarium of Dr. Parnassus tulee ensi-iltaan jo tämän vuoden puolella 18.12. James Cameronin Avatar:lla on sama ensi-iltapäivä. Saa nähdä kumpi kilpailun vie. Veikkaisin hypetyksen ansiosta Avatar:ta, vaikka Heath Ledger saattaakin houkutella ektrakatsojia Gilliamin näytökseen.

Muita mielenkiintoa herättäviä ensi-iltoja on mm. Cormac McCarthyn Pulitzer palkitusta kirjasta tehty elokuva The Road. Ensi-ilta on Joulupäivänä. Itse en ehkä olisi sijoittanut post apocalyptistä tarinaa joulun pyhille, mutta toivottavasti elokuva löytää katsojansa.
Millenium trilogian viimeinen osa Pilvilinna, joka romahti tulee teattereihin uuden vuoden päiväna ja tietenkin se kaikkein tärkein eli kesällä kaiken aikani vienyt Jos rakastat, saa ensi-iltansa loppiaisena 6.1.2010. Maltan tuskin odottaa kansan reaktiota ensimäiseen kotimaiseen musiikkielokuvaan. Itse ainakin pidin ;)

Viimeinen merkitty hurraa huudon arvoinen ensi-ilta on näillä näkymin 29.1, kun Peter Jacksonin Lovely Bones tulee esitykseen. Siinähän sitä. Enemmänkin voisi olla. Ai juu, saa nähdä koska tämä nähdään täällä kankaalla http://www.thewolfmanmovie.com/ Näyttelijät ovat ainakin kerrassaan vakuuttavaa tasoa.