TIE

Olo on edelleen vaikuttunut, häkeltynyt, ahdistunut, surumielinen ja pohdiskeleva. Niin voimakas kokemus The Road oli.
Elokuva perustuu Pulitzer palkittuun Cormac McCarthyn (kirjoittanut myös No Country For Old Men alkuperäisromaanin) romaaniin, joka kertoo tarinan isästä ja pojasta maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. En ole kirjaa lukenut, mutta elokuva on kuulemma uskollinen alkuperäistarinalle ja kunnioittaa sitä loppuun saakka.
Tarina ei selitä mitä maailmalle tapahtui, eikä sen tarvitse sitä tehdä. Aurinkoa ei ole, maa järisee silloin tällöin, liekkimeri ja räjähdykset täyttävät välillä taivaan, kaikki kasvit ja eläimet ovat kuolleet ja ruoan mukana alkaa kadota myös inhimillisyys.
Isä ja poika, ilman nimiä, kulkevat etelään, kohti rannikkoa, uskoen löytävänsä suojaa, ruokaa ja lämpöä.
Matka on raskas ja täynnä epätoivoa. Kannibalismi on monelle ainoa tapa selviytyä, kun usko elämään, tulevaan ja jumalaan alkaa kadota. Isä rakastaa ja haluaa suojella lastaan ja näyttää pojalleen kuinka aseella pitää ampua itseään suuhun, jotta kuolema on varma siinä missä varmistaa että pojan on lämmin.

Se mikä on hämmästyttävää, että kaikesta epätoivosta huolimatta tarinassa on inhimillisyyden valo. Se loistaa koko elokuvan ajan pojan muodossa, joka kaikesta kokemastaan ja näkemästään huolimatta, ei menetä uskoaan ihmisiin. Koko elokuvan sävyt ovat harmaita ja "pestyjä" mutta mitä pidemmälle se etenee, sen kirkkaammiksi värit ja valot muuttuvat ja vaikka loppu on haike, ei se jätä katsojaa toivottomuuden valtaan.
Oli tie miellainen tahansa, aina on mahdollisuus selvitä.

Viggo Mortensen oli aluksi hylkäämässä isän roolia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt sillä mies on kertakaikkisen loistava. Jos ei tästä irtoa Oscar ehdokkuutta niin ei sitten mistään.
Kodi Smith-McPhee tekee ensiesiintymisensä poikana, eikä jää upean Viggon jalkoihin, vaan vakuuttaa katsojan viattomana poikana ja saa meidät uskomaan parempaan.
Sen lisäksi että tarina piti sisällään niin raakaa realismia ja tutkielmaa ihmisen toiminnasta epätoivon hetkinä, olen edelleen lähes sanaton sen vaikutuksesta, niin voimakas kokemus se minulle oli. Elokuva esittää yksinkertaisia kysymyksiä antamatta kuitenkaan yksinkertaisia vastauksia vaan jättää lopputuloksen katsojan omaan harkintaan. Kuka luovuttaa ja miksi, kuka muuttuu ja kuka häviää... Totaalinen must see!