YRITYKSEN KAUTTA UUTEEN NOUSUUN...

Tarkoitus oli käydä katsomassa Avatar jo eilen, mutta tiskillä tuli konkreettisesti todistettua leffan edelleen jatkuva voittokulku. Perjantain näytökset olivat täpötäynnä samoin sunnuntain aikaisemmat esitykset. Kun osa porukasta nousee kuudelta maanantaina töihin, ei myöhäisempi näytösajankohta ole vaihtoehto. Siispä Avattaren omakohtainen kommentointi siirtyy ensi viikkoon.

Muutoin viikonlopun aikana tulee televisiosta ihan viihdyttäviäkin pätkiä. Tämän illan elokuvista valitsisin todennäköisesti Waterworldin tai Hannibalin välillä. Kummmassakin on omat ongelmansa, mutta esim. Waterworld ei mielestäni ole koskaan ollut niin huono kuin sen maine. Osa siitä johtunee sen tuottamista suunnattomista tappioista, jotka lähes tuhosivat sen tuotantoyhtiön. Toisaalta meikäläinen on aina ollut sucker for leffoille, joissa luontoäiti laittaa hanttiin.
Hannibal ei yllä lähimainkaan Uhrilampiaden tasolle. Harva trilleri siihen pystyy. Julianne Moorella oli isot saappaat täytettävänä ja auttamattomasti hänen Clarisensa jää kakkoseksi Jodie Fosterille. Muutoinkin kerronnasta puutuu edeltäjänsä synkkä ja inhimillysyyden hylkäävä asenne. Ei Hannibal kuitenkin täysin toivoton tekele ole.
Alfie ei oikein sytyttänyt. Kaikessa komeudessaan en ole koskaan innostunut Jude Lawsta ja koko pätkästä jäi puiseva fiilis.
Sunnuntain tarjonnasta valitsisin ehdottomasti MTV3:n Kaikki kuninkaan miehet. Leonardo Dicaprion tähdittämä Beach sai minut tulemaan jo leffateatterista tylsyyttä ja turhautumista huokuen. Ontuva kerronta ja näyttelijöiden jättämä laimea fiilis eivät kadonneet upeiden kuvien siivittämänä taka-alalle... Toisaalta jos kaipaa elokuvaa, joka ei vaadi liikaa ajatustoimintaa, siitä vaan rantafiiliksiin.

Mikäli aikataulut antavat myören, ensiviikolla olisi tarkoitus tarkastaa vihdoinkin mm. Vuohia tuijottavat miehet sekä Sherlock Holmes... Can't wait!

OSCAR KOHINAA

Rapakon takana on jo kova tohina kultaisten pystien ympärillä. Suurimman kohun on saanut aikaan Precious, joka on epätavallinen amerikkalainen elokuva 3 miljoonan budjetillaan ja poikkeavan realistisella tarinallaan.
Mustan väestön leffoja on tehyt ja nähty aijemminkin, mutta tämä on jotain uutta. Eniten hälyä on saanut aikaan mediamoguli Oprah Winfreyn avoin elokuvan lobbaaminen. Toinen supinaa aiheuttanut seikka on diivana tuttu Mariah Carey, joka on yllättäen mukana nuutuneen ja "tavallisen" sosiaalityöntekijän roolissa.
Itse tarkastin trailerin syksyllä ja täytyy sanoa että se pysäytty... Ei sitä nyt aina tapahdu että jo traileri saa kyyneleet virtaamaan poskilla. Precious tulee Suomeeen maaliskuussa. Jälleen yksi asiaa mitä odottaa vuodelle 2010. Ennen sitä esimakua tulevasta...

ENSI-ILLAN HUUMAA

Viime kesänä työstetty Jos rakastat on saateltu yleisön eteen ja olen rehellisesti ylpeä niin omasta panoksestani elokuvan tekemisessä kuin myös lopputuloksesta.
Toivon että yleisö ottaa tämän teoksen omakseen ennen kaikkea siitä syystä, että se voisi avata ovia ja mahdollisuuksia uudenlaiselle kotimaiselle elokuvalle. Elokuvalle, jossa on positiivinen vire, joka ei pakota katsojaa läpikäymään jälleen kerran yhtä perhehelvettiä tai seuraamaan motitettua sotajoukkoa.
Uskon että suomalaisille tekisi hyvää katsoa kotimaista elokuvaa, jossa on hyvä meininki ja jonka jälkeen ei ole henkisesti piesty olo. Sitä on Jos rakastat. Se on urbaani satu, kevyt ja hauska kasvutarina, jossa on omat kipukohtansa, jotka vetoavat paatuneimmankin tunteisiin. Sen musiikki on tuttua ja tuntematonta. Näyttelijät tuoreita, eikä loppuun kulutettuja. Siinä on tekemisen meininki ja yrittämisen maku, joka toivonmukaan kirvoittaa hymyn mahdollisimman monen huulille. Suosittelen, vaikka puolueellinen olenkin!

ULTRA VÄKIVALTAA

Jos roiskuava veri, lentävät irtojäsenet ja ruumiin lävistävät miekat saavat voimaan pahoin, suosittelen jättämään Ninja Assassins:n väliin. Muutoin kannattaa käydä tsekkaamassa tämä hurmeinen tarina varjojen sotureista, jotka ovat suorittaneet valtiotason salamurhia jo tuhat vuotta.

Nuori rikostutkia Mika lähestyy vanhempaa kolleegaansa muinaisia ninjaklaaneja koskevalla tutkimuksellaan. Korkeammat tahot alkavat osoittaa kiinnostusta asiaa kohtaan ja pian Mika saa peräänsä salamurhaajaklaanin. Mikaa puollustaa kuitenkin Raizo, joka on jättänyt klaanin ja ottanut elämäntehtäväkseen sen tuhoamisen.
Korealainen Rain oli meikäläiselle täysin uusi tuttavuus. Tämä Aasiassa suurta suosiota nauttiva poppari kantaa Raizon roolin ilman liikaa yrittämistä ja sopivalla vakavuudella. Muutoinkin elokuvassa oli mukavan tuore castingin. Ben Miles on lähinnä tuttu telkkarista ja Naomie Harrisia ei meinannut tunnistaa ilman Pirates of the Carribbean maskia.

Itse tarina toimi yllättävän hyvin. Ehkä asiaa edesauttoi se, että olin ennekkoon miettinyt mitä elokuvan sisällölle tapahtuu, kun jo trailerin taistelukohtaukset olivat sen verran huikeita. Tokihan sisällöstä olisi saattanut saada paljon enemmänkin irti, mutta olisiko tuottajaguru Wachowski vaatinut toisella kirjoituskierroksella, että elokuvan tulisi keskittyä enemmän päähenkilö Raizon kamppailuun, olisi mielenkiintoista tietää... (Alkuperäiskässäri meni siis uudelleen kirjoitukseen toisella käsikirjoittajalla 6 viikkoa ennen kuvausten alkamista)
Välillä tuli sellainen olo että hahmojen tunteille olisi voinut antaa enemmän tilaa, mutta eihän se ole tämän kaltaisten elokuvien tarkoitus. Itse juoni olisi alkanut rönsyillä liikaa, jos tarinaan mukaan oltaisiin otettu tahot, jotka klaaneja käyttävät tai koko ninjakoulun ideologia. Raizon sisäisessä ja ulkoisessa kamppailussa on jo tarpeeksi.
En minä nyt riemusta hypi, mutta viihdyin teatterissa ja kyllähän Rainin kaltaista kollia nyt katselee ihan ilolla :) Uskon että kaikki ne joilla on ollut ninjasoturin haaveita lapsena, saavat tästä leffasta hyvät kiksit. Nähtäväksi jää tehdäänkö näinkin marginaalileffasta jatkoa. Itse en pistäisi sitä ollenkaan pahakseni.

JOULUN SATOA

Kuten sanoin, joulu on ehdottomasti elokuvien aikaa. Niitä tulee telkkarista, monille myös paketeista ja niitä tulee myös katsoa sohvalle käpertyneenä vällyjen välistä. Ainakin minun mielestäni.

Omalla kohdallani pukki toi toivomani Star Trek DVD:n. Vanhana trekkerinä pelkäsin että Hollywoodin kultasormi J.J. Abrahams menisi ja sorkkisi trekkerien kauhuksi koko konseptin alkuperäisideaa, mutta yllätyin enemmän kuin positiivisesti lopputuloksesta ja halusin ehdottomasti elokuvan omaan kirjastoon. Kiitos pikku siskon katsoin leffan heti aattoyönä. Parhautta.
Toinen pukin tuoma elokuva olikin enemmän kuin iloinen yllätys. Järki ja Tunteet on yksi lempielokuvistani ja mielestäni Ang Leen Austein versio on yksi kirjailijan hienoimmista filmatisoinneista. Ah, Willoughpy...

Siskon lasten paketeista tuli mm. Ice Age 3, joka katsottiin koko porukalla joulupäivän ratoksi. Suomenkielinen versio jätti ehkä osan alkuperäisversion vitseistä jalkoihinsa mutta ei ole kieltäminen etteikö tämä porukka osaisi tehdä animaatioita, jotka vetoavat myös meihin isompiinkin katsojiin.
Uusien elokuvien arviointeja on odotettavissa uuden vuoden jälkeen. Siihen saakka käyn kertoilemassa muista näkemistäni, saamistani ja muistamistani elokuvista.

ASTETTA SYNKEMPI HOOD

Tässä taas yksi elokuva, jota odottaa suurella mielenkiinnolla 2010


Ridley Scott näyttää ainakin trailerin perusteella vieneen Robin Hoodin omalle alueelleen, tekemällä tarinasta synkemmän, väkivaltaisemman ja raaemman. Toivon kuitenkin että alkuperäisajatus rikkailta köyhille ryöväävästä jousitaiturista on pysynyt samana...

FILM NOIR ENNEN JA NYT

Tulin viikonlopun aikana katsoneeksi parikin leffaklassikkoa eri vuosikymmeniltä. Molemmat edustavat film noiria parhaimmillaan eri aikakausilta tosin.

Lauantai-iltana Teema näytti mahtavan Gildan. Se on film noiria parhaimmillaan eroottisella latauksella, ahdistuneilla hahmoilla ja synkillä kuvillaan.
Elokuva nosti ja tietyllä tasolla tuhosi Rita Hayworthin sillä sen jälkeen hän oli ikuisesti Gilda niin kankaalla kuin sen ulkopuolellakin.
Niin tai näin leffa on hieno klassikko katsottavaksi punaviiniä simaillen. Onhan siitä ammennettu useita pop kulttuurin viittauksia myöhemmillekin ajoille.

Junassa katsoin taas pitkästä aikaa yhden all time favoriteista. Brian Singerin The Usual Suspect on edelleen loistava leffa, eikä se turhaan voittanut käsikirjoituksen Oscaria. Tarina on käsittämättömän hieno ja jaksaa monen katsomiskerrankin jälkeen vielä innoittaa taitavuudellaan. Keiser Söze!

Jos jollakulla on nämä upeat klassikot katsomatta, kipin kapin DVD laareja penkomaan tai kirjastokortti viuhumaan. Ehdottomat must seet ja jouluhan on mitä parhainta hyvien elokuvien katsomisaikaa.