ÄÄRIPÄÄT KUNNIAAN

Siinä missä rakastan Järki ja Tunteet kaltaisia upeasti ohjattuja klassikoita, olen myyty Million Dollar Baby kaltaisten huikeiden kerronta-elokuvien edessä, en voi muuta, kun hihkua kuin lapsi lelukaupassa kunnon actionpläjäysten parissa. Varsinkin, jos ne on toteutettu kunnialla, ilman ylimääräistä diipadaapaa. Siispä en häpeä myöntää, että tykkäsin A-team pätkästä todella paljon.
A-team perustuu 80-luvulla menestyneeseen toimintasarjaan, joka on adaptoitu parituntiseksi poikien (ja minun) elokuvaksi. A-team on neljän ranger -koulutetun sotilaan yksikkö, joka hoitaa ne vaikeimmat ja likaisimmat tehtävät keskittymällä tarkkaan suunnitteluun ennemmin kuin sokeaan väkivaltaan. Joukkoa johtaa eversti Hannibal Smith ja vanavedessä tulevat The Face, Baracus ja Murdoch.
Amerikkalaiset ovat vetäytymässä Irakista, kun tiimi ottaa hoitaakseen viimeisen tehtävän hankkia valtiolle takaisin 100$ seteleiden painolaatat, jotka Saddamin kätyrit olivat vieneet operaatio Aavikkomyrskyn aikana. Tehtävän päättyessä huomaa joukko tulleensa petetyksi, heidät vangitaan ja kaikki passitetaan sotaoikeuden kautta eri vankiloihin eripuolille maata. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo selvää, että kalterit eivät näitä kavereita pidättele ja pian onkin pay back time!
Se mikä omalla kohdalla tässä nimenomaisessa toimintaelokuvassa toimi, on se tosiasia, että se ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on. Se ei kikkaile liikaa animaatioräjähdyksillä, se ei sorru ylikorostettuun juonikuvioon, sen hahmot ovat yksinkertaisia ja homma etenee kuin armeijan maasturi.
Casting on aivan mahtava. Rakastan Liam Neesonia ja enemmän kuin kerran District 9:sta tuttu Sharlton Coplay varastaa shown mainiona ja eksentrisenä Murdochina. Siinä vaiheessa, kun mies tekee Braveheart imitaationsa, olin pudota nauraen penkiltä. Bravo!
A-team on hauska toimintakokonaisuus, rehellisesti viihdettä ja kunnon veijaripätkä. Kun pääosanesittäjät ovat sotilaita, ei elokuvaa kannatakkaan lähteä viemään syvempiin vesiin saatika kuormittaa sitä liialla dramaturgialla. Se on uskollinen alkuperäisidealle ja poikinee jatko-osan. Toivoa sopii, että silloinkaan ei lähdetä turhan tahmeisiin ja suurisuuntaisiin kuvioihin vaan pysytään hiekkalaatikko hommissa. Kelpo toimintaa, kelpo menoa.