Ei auta. The Wolfman on susi elokuvaksi.Tarina on se tavallinen. Ihmissusi riehuu Englannin nummilla ja tappaa miehen. Miehen veli tulee selvittämään tapausta, joutuu purruksi, muuttuu itse sudeksi ja ihastuu veljen kihlattuun.
Tarinaan on sekoitettu perhesalaisuutta, isän ja pojan välistä kaunaa ja pohdintaa eläimen ja ihmisen eroista. Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin harmillisella pintasilauksella. Lisäksi tuntuu että veren roiskuttelu on nyt se juttu, sillä tässäkin pätkässä sitä riittää. Lentäviä raajoja, suolenpätkiä ja silvottuja ruumiita. Tätä katsoessa tulee väkisinkin mieleen miksi kangas täytyy täyttää tällä turhakkeella niin, että ydin ajatus elokuvasta katoaa hurmeiseen höttöön.
Olisi niin hienoa seurata synkillä sävyillä ja upeilla näyttelijöillä tehtyä tarinaa miehen ja suden eroista sekä eläimen inhimillisyydestä ihmisen ohi. Ihminen kun on pedoista pahin.
Benicio Del Toro on kyllä oikein passeli mieheksi, jolla on synkkä salaisuus ja vaikeus erottaa tosi kuvitelmasta. Lisäksi miehen tyypillinen mumina ei ole nyt se juttu, vaan uhkaava läsnäolo. Sir Hopkins vetää pahoilaismaisen isän roolin rutiinilla ja Emily Bluntin kihlattu jää hailuksi taustahahmoksi. Mahtava Hugo Weavingkin menee täysin hukkaan pökkelönä poliisimiehenä.
Elokuvan lopetus antaa jälleen kerran luvan jatko-osille, mikä sekin alkaa olla jo loppuun kaluttu tapa päättää pätkä. Kaiken kaikkiaan haukotutti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti