sunnuntai 14. helmikuuta 2010

TERMINAATTORI IV

Nyt se tapahtui. Sain kuin sainkin katsastettua viimeisimmän koneiden ylivaltaa pursuavan ihmiskunnan taistelutekeleen ja kyllähän se pätki kammottavan kolmososan mennen tullen, mutta ei yltänyt loistavan Judgment Day:n tasolle. Mitä pitää myös ihailla on se, että käsikirjoitusjatkumo pysyy näissä neljässä elokuvassa ihailtavasti kasassa. Uudet elokuvat eivät ole unohtaneet aijemmissa tehtyjä ratkaisuja, vaan ovat ottaneet ne hienosti huomioon aina uusinta tehdessä.

Salvation tapahtuu aikuisen John Connorin ympärillä, kun tuomion päivä on jo takana ja ihmiset taistelevat olemassaolostaan.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun vastarintaliike tunkeutuu salaiseen laboratorioon ja ainoastaan Connor selviytyy iskusta hengissä. Tuhoutuneen laboratorion raunioista nousee kuitenkin mies, joka on esitelty jo ensimäisessä kohtauksessa, mikä herättää katsojan kiinnostuksen mutta ilmiantaa tapahtumia myös liian helposti.
Tästä miehestä muodostuu Connorin uskon koetin kivi ja lopulta pelastaja. Samalla saamme seurata Connorin epätoivoista yritystä pelastaa oma isänsä, joka on vasta teini-ikäinen poika.
Terminator Salvation ei ole hullumpi toimintaelokuva, joka yrittää myös pitää yllä sanomaansa inhimillisyydesta ja siitä mikä meidät erottaa koneista. Ohjaaja McG on tähän verrattuna tehnyt pinnalista tuubaa, kun ajatellan Charlie's Angels:a ja sen kammottavaa jatko-osaa. Ehkä miehellä on toivoa astua musiikkivideoiden kökkömaailmasta todellisten elokuvien tekijäksi. Ainakin tätä leffafriikkiä myös hymyilytti kieli poskessa elokuvaan ujutetut Judgment Day viittaukset.
Ei Salvation sisällöllään järisytä mutta se pitää pintansa uskottavasti ja lopputulos on ihan siisti paketti. Paskemminkin voisi mennä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti