Meillä kaikilla on varmasti elokuvia, jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen nuoreen mieleen.Tänään innostuin muistelemaan omalta kohdaltani niitä elokuvia, jotka ovat syöpyneet syystä taikka toisesta mielen sopukoihin.
Koko muistelu lähti liikkeelle biisistä Porgué te vas, joka automaattisesti tuo mieleen elokuvan Cría cuervos (-76) eli Korppi sylissä, jonka tunnusmusiikkia se on. Elokuva on espanjalaisohjaaja Carlos Sauran menestyneimpiä elokuvia. Itse näin elokuvan varmaan joskus vuonna -86 ja olin myyty. Melankolisen ja kuolemasta kiinnostuneen Anan kasvutarina vangitsi ja ihastutti alle kymmenvuotiasta suunnattomasti. Muistan myös inhonneeni Anaa syvästi ja pitäneeni häntä itsekkäänä ja inhottavana. Harmittaa, kun kyseistä elokuvaa on todella vaikea saada mistään. Orionissakin se pyöri viimeksi 2007.
Muita pysäyttäneitä elokuvia lapsuudesta on täälläkin vilahtaneet Kolme ja neljä muskettisoturia ja tietenkin Päättymätön tarina.
Fantasiaelokuvista mukaan mahtuu myös Ladyhawke, jossa näyttelee ihanaakin ihanampi Michelle Pfeiffer ja salskea Rutger Hauer.
Olen ollut aina liiaksikin mukaan tempautuja, joten kauhuelokuvat genrenä eivät sovi meikäläiselle pätkääkään. Näin Poltergaistin 5.luokkalaisena ja sen jälkeen ymmärsin miksi äitini oli nähnyt parhaaksi vahtia katsomisiani tarkkaan. En ole kyseistä elokuvaa uskaltanut katsoa vieläkään ja sen aiheuttamat painajaiset olivat jotain järkyttävää.
Emmanuel nyt ei varmaankaan jättänyt yhtäkään esiteiniä kylmäksi, kun sen salaa katsoi kaverin tyhjässä talossa sohvan nurkassa hihitellen. Tunnuskappale on edelleen kerrassaan hieno!
Kotimaisista elokuvista lähtemättömän vaikutuksen teki Lumikuningatar, eikä vähiten Jukka Linkolan henkeäsalpaavan musiikin takia. Kaj&Kerttu saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Harmi että mies ei ole tehnyt elokuvamusiikkia juurikaan sen jälkeen.
Tällä hetkellä ei tule taas muita lähtemättömän vaikutuksen tehneitä elokuvia mieleen, mutta olis mukava tietää mitä muiden elokuvamuistoista löytyy, muuta kuin ne Disneyn itsestään selvyydet.
Olen jonnin verran nuorempaa sukupolvea, joten suosikit voivat olla erilaisia... Lapsena tuli katseltua vanhempien tai oikeastaan isän kanssa katseltua Isoa Arskaa. Erityisesti Predator ja Terminaattoreista kakkonen olivat mieleen. Nykyään pidän huomattavasti enemmän tylymmästä ykkösestä. Pikkupoikaan tehosivat myös Poliisiopistot, Eddie Murphyn elokuvat, Clint Eastwoodin filmit ja kaikki missä vain oli Jim Carrey.
VastaaPoistaNiin sanotusti oikeista elokuvista mieleen jäivät esimerkiksi Reservoir Dogs ja Pulp Fiction, Kurosawan Seitsemän samuraita joka oli yhtaikaa innostava ja surullinen, Hitchcockin jännittävä Takaikkuna (molemmat edelliset edelleen suuria suosikkejani) ja Takeshi Kitanon filmit, jotka olivat vain niin erilaisia ja siksi kiehtovia. Myös De Millen 10 käskyä oli vaikuttava kokemus pentuna eikä ollenkaan pitkän tuntuinen. Bressonin Lancelot du Lacista muistan vain yhden kohtauksen jonka perusteella tunnistin kyseisen elokuvan lähes viisitoista vuotta näkemisen jälkeen, niin vaikuttavasta ja lapselle mieleenjääneestä kohdasta oli kyse. Tädiltä lainasin usein näitä filmejä. Kubrickit tulivat samalla tapaa tutuiksi - ja Huuliharppukostaja. Samoin Chinese Ghost Story, joka oli varmasti ensimmäinen Hongkong-elokuva jonka näin... toki myös James Bondit olivat osa arkea, kiitos isän. Ai niin, ja Star Warsit, jotka ovat varmasti ensimmäisten elokuvamuistojeni joukossa, kiitos droidien.
Tässä nyt muutamia mitä tuli mieleen.
Wau! Hienoa että vaikuttaja elokuvista löytyy noita idän ihmeitä.
VastaaPoistaOpiskellessani Lahdessa 2001-2002 lainailin kirjastosta Hong Kong leffoja iltojen iloksi. Ne ovat kyllä genrenään ihan omaa luokkaansa. Yleensäkin Aasian elokuvat vaihtelevat ihan maittainkin mukavan paljon (Hong Kong vs. Japani)ja siellä sitä tutustuttavaa riittää.
Omasta lapsuudesta löytyy myös noin spagettilänkkärit. Hyvä Pahat ja Rumat oli aivan ykkönen. Samoin Kourallinen dollareita.
Meikällä noi Predatorit, Terminaattorit ja muut kuuluikin sitten lähinnä tohon teiniaikaan. Kyllä on nekin kaikki tullut tarkastettua.
Henkilökohtaisesti poden edelleen angsteja Jim Carreytä kohtaan, vaikka mies aivan loistava Tahrattomassa mielessä ja Truman Showssa olikin.
Ai juu. Beverly Hillsin Kyttä I, oli yhdessä vaiheessa ihan suosikki :D