Itselläni on ollut jo jonkin aikaa vaikeuksia uskoa oikeuslaitokseen, joka langettaa humalassa hölmöilevälle nuorukaiselle 7 vuotta linnaa kirkon polttamisesta mutta päästää lapsiin sekaantujan ehdollisella. Pahimmassa tapauksessa häkki heilahtaa muutamaksi vuodeksi, joka sekin lyhenee loppujen lopuksi puoleen. Ei mahdu jakeluun. Tätä samaa ajatusmallia pui Lainkuuliainen kansalainen. Hollywood keinoin ja ameriikan malliin tosin.
Gerard Butler on isä, joka todistaa perheensä teurastuksen ja joutuu oikeudessa sivusta seuraamaan, kuinka toinen hyökkääjistä pääsee kuin koira veräjästä, koska syyttäjä haluaa pitää tilastot siisteinä. Kun tulee takaisinmaksun aika, kohteena ei ole pelkästään jutussa mukana olleet ja itse tekijät, vaan koko oikeuslaitos.
Elokuva on ihan näpsäkkää toimintaa ja tiheää trilleriä. Ainoa selkeä ärsytyksen aihe omalla kohdalla oli Butlerin hahmon muuttaminen eräänlaiseksi yli-ihmiseksi. Tosin tällä kikalla kosiskellaan salaliittoteoreetikkoja ja muita synkistelijöitä, jotka saavat vain vettä myllyynsä valtion salaisia hankkeita pohtiessaan.
Jamie Fox esittää tarinan protagonistia, päähenkilöä joka saa opetuksen, mikä ei omaa lippua liehumaan saa. Miehessä on jotain kertakaikkisen puisevaa, vaikka Ray toikin potin kotiin. Butler sen sijaan on mitä mainioin maaninen kostaja, joka hakee oikeutta tapahtumille ja teoilleen.
Lainkuuliainen kansalainen sorkkii ihan kelpo aiheita. Vähän kepeäksi se jää, eikä nostata kovinkaan kuumia tunteita. Siinä missä Pulp Fiction sai hihittelemään ammutulle nuorukaiselle ja yliannostukselle, Lainkuuliainen kansalainen pistää katsojan nyökkäilemään hyväksyvästi raajojen katkaisulle. Saavutus kai tämäkin. Kyllä tällä rallilla lauantaita viettää. Ei se mieleen pyörimään jää tai muutakaan makua kielelle tuo mutta toimii sellaisenaan ihan jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti