KARKAUSVUOSI

Kuten on täälläkin tullut todettua moneen kertaan, romanttinen komedia on vaikea elokuvan ala. Niissä harvoin onnistutaan ja usein mennään metsään niin että freimit ryskyy.
Leap Year ei ole olleenkaan sieltä kauheimmasta päästä. Se oli oikeastaan omasta mielestäni yllättävänkin hyvä. Ehkä suurin syy kokonaisuuden toimivuuteen romanttisen komedian vaikeassa lajissa on ohjaaja Anand Tuckerin käden jälki. Se on varma, ei sorru ylitsevuotavaan sokeriin ja pitää leffan linjassaan. Ei mikään ihme, kun herran ohjaamiin teoksiin kuuluu mm. loistava Hillary & Jackie, joka on elämänkerta elokuva sellisti Jaquelin Du Pré:sta vuodelta -99.
Karkausvuoden pääosassa on Anna, joka on kontrollifriikki pilkun viilaaja. Kaikki on ihanasti, on hyvä työ, ystäviä ja ihana lääkärimies, joka antaa Annan hallita ja määrätä elämän rytmin. Mies ei vain kosi, ei edes 4 yhteisen vuoden jälkeen. Niinpä Anna ottaa ohjat jälleen kerran omiin käsiinsä ja lähtee Irlantiin miehen lääkärikonferensiin kosiakseen tätä 29.2.
Heti matkan alkumetreillä homma alkaa luisua Annan otteesta, niin kuin itse Universumi olisi Annan suunnitelmia vastaan. Tietenkin mukaan tulee myös toinen mies. Kyyninen ja itsevarma Declan. Hänen kanssaan Annalla menee sukset ristiin saman tien, mutta mies suostuu joka tapauksessa kyyditsemään Annan ajoissa Dubliniin, jotta tämän suunnitelma saadaan toteutettua. Loppu on tietenkin arvattavissa mutta silti ohjaaja ja käsikirjoittaja saa yllätetyksi katsojan muutamallakin kierrepallolla.
Elokuvaan on mukavasti saatu kirjoitettua parisuhde tematiikkaa ilman että asiat on liian osoittelevia. Onnistunut suhde tarvitsee muutakin kuin ulkoisia asioita toimiakseen ja näkemyseroissa ja rehellisessä sanailussa on pidemmän päälle enemmän tunnepohjaa kuin kuivassa kohteliaisuudessa. Pääpari Amy Adamsin ja Matthew Gooden kemia toimii juuri sopivasti ja koko juttu on uskottava.
Uskallan suositella Karkausvuotta niille katsojille, jotka eivät ota elokuvaa liian vakavasti, koska romanttisen komedian suhteen vakavuus tulisi ylensääkin jättää teatterin ulkopuolelle. Leffa on hyvää viihdettä, se on oivallisesti ohjattu, hyvin kirjoitettu ja uskottavasti näytelty. Ei lainkaan huono meriitti tämän tyypin elokuvalle.