KAKUN KUORUTE

Yle Teemalta alkoi eilen 6 -osainen dokumenttisarja elokuvamusiikista. Jokainen osa keskittyy aina elokuvasisällön mukaiseen teemaan, kuten rakkaus-, jännitys- tai huumori-elokuvaan.
Ei liene epäselvää, että minulle musiikilla on iso merkitys. Opiskeluaikojen hienoimpiin kursseihin kuului nimenomaan elokuvamusiikin kurssi, jossa käytiin läpi sen merkitystä elokuvan juonen ja kohtausten latauksen toiminnan kannalta. On jopa spekuloitu, että suuri Hitchcock ei olisi ollut lähellekkään sitä mitä hän, tai lähinnä hänen elokuvansa ovat, ilman Bernard Herrmannia. Kyllähän Psykon musiikki on ainutta laatuaan, vaikka elokuvaa ei olisikkaan nähnyt. Vai kuinka moni ei tunnista sitä riipivää korkeaa viulun vinkauttelua, kun Norman iskee puukollaan?
Elokuvahistoria on täynnä toinen toistaan upeampia score-sävellyksiä. Omiin suosikkeihin kuuluu jo täälläkin vilahtaneen John Williamsin lisäksi Danny Elfman (mm. Burtonin elokuvien musiikki) ja Hans Zimmer (mm. Dark Knight ja Pirates -leffat), jos mietitään Hollywood osaston säveltäjiä. Kuten dokumenttisarjassa käy ilmi ja elokuvan harrastajatkin varmasti ovat samaa mieltä, indie-elokuvissa harrastetaan myös musiikillisia vapauksia aivan erilailla kuin suurissa studiotuotannoissa. Tästä syystä niiden musiikkina käytetään useimmiten esimerkiksi pop-musiikkia ja niiden scorella ei välttämättä luoda niin vahvoja vaikutteita kuin "isoissa" elokuvissa. Viimeaikaisista indie-leffoista musiikillisessa mielessä minulle nousee ensimmäisenä mieleen mahtava 500 Days of Summer.
Suosittelen lämpimästi seuraamaan keskiviikkoisin Teeman dokumenttisarjaa. Onneksi on myös Yle Areena, mikäli joku niistä jää väliin. Lupaan, että jos ei aikaisemmin ole musiikkiin kiinnittänyt kummemmin huomiota, tämän kaltaiset dokkarit saavat arvostamaan sen merkitystä elokuvissa ehkä uudella tapaa.