GOLDEN GLOBES AJATUKSIA...

Kultaiset maapallothan enteilevät jossakin määrin myös Oscareita.
Ehdokkuudet on julkaistu ja itseäni hämmästyttää näyttelijäosiosta puuttuva Viggo Mortensen. Olen edelleen sitä mieltä että mies ansaitsisi tunnustuksen roolistaan The road elokuvassa.
Kaikki ehdokkaat löytyvät täältä: http://www.goldenglobes.org/nominations/

Kävin katsomassa listallakin useassa kohdassa näkyvän Up in the air. Se on nuoren ohjaajan Jason Reitmanin toinen täysosuma heti Junon jälkeen, ainakin jos ylistäviä kritiikkejä on uskominen.
George Clooney on lentokentillä ja hotelleissa asuva mies, joka ammatikseen irtisanoo ihmisiä. Hän pitää luentoja siitä kuinka tavarat ja ihmissuhteet ovat taakkoja, joista tulisi irtautua ja elää itse omien ohjeidensa mukaan. Mies joutuu uuteen tilanteeseen, kun firma suunnittelee siirtyvänsä virtuaaliaikaan ja muuttavansa irtisanomisprosessin. Ennen jäämistään pysyvästi yhteen paikkaan, Ryan Bingham näyttää uudelle työntekijälle kuinka koko prosessi tapahtuu. Samalla mies joutuu miettimään elämäänsä ilman jatkuvaa matkustamista.
Elokuva on jälleen hiljainen ja konstailematon oodi elämälle ja sille mikä tekee siitä elämisen arvoista. Se ei kuitenkaan meuhkaa sanomaansa vaan jättää mielipiteen muodostamisen katsojalle ja mikä tärkeintä, se ei mielestäni kritisoi vaihtoehtoja, se ainoastaan toteaa, että jokaisessa lopussa on mahdollisuus uuteen alkuun. Mikä poikkeuksellista, se jättää kuitenkin päähenkilönsä ratkaisujen ulkopuolella ja jatkamaan samalla tyhjällä polulla.
Up in the air on juuri Oscar aineksien elokuva. Sillä on pieni budjetti ja pieni, mutta sitäkin tärkeämpi sanoma. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Clooney itse on elokuvan sisällöstä. Keltainen lehdistö kun on vakaasti antanut jo vuosien ajan kuvaa siitä, että Clooney voisi olla lähes esittämänsä miehen kaltainen yksinäinen ja perheetön vahna koira, jonka on vaikea omaksua mitään muuta tapaa elää tai murtaa itse itselleen luomiaan esteitä.
Up in the air vaatii rauhoittumaan ja keskittymään. Se ei esitä hurjia leikkauksia tai kuvallista ilotulitusta. Siinä on Sam Mendesin Away We Go kaltainen tunnelma, joka naurattaa ja vähän itkettääkin ja jättää lopuksi hiukan melankolisen mielen.