ILOINEN YLLÄTTÄJÄ

Kävin katsomassa tulevan Sherlock Holmesin pelon sekaisella fiiliksellä, koska trailerin perusteella en uskaltanut siltä kummoisiakaan odottaa. Guy Ritchie on tehnyt viime vuosina sen verran suuren luokan huteja, että odotukset olivat matalalla ihan tästäkin syystä. Kuinka mukavalta tuntui kumota omat ennakkoluulot ja nauttia lopputuloksesta.
Trailerin tuoma epäluulo johtui lähinnä sen actionpainotteisesta leikkauksesta, joka antoi käsityksen, että brittiläisestä älykköetsivästä on tehty räjähdyksien ryydittämä pyssysankari. Itse en ole alkuperäisiä novelleja lukenut, mutta kuulin, että ohjaaja olisi todelliselle Sherlock Holmesille uskollinen ainoana poikkeuksena tämän heroiiniriippuvuuden poisjättäminen. Tästä syystä karsastin tiukkaa toimintatraileria.
Ritchien Holmes on kyllä taitava tappelija mutta ohjaaja pitää huolen että katsojalle on selvää, että tappelu on sivuseikka, joka sekin hoidetaan tarkalla analyysillä vastustajasta ja tämän voittamisesta. Holmes on sopivan neuroottinen ja eksentrinen, jolloin kuva epäsosiaalisesta etsivänerosta piirtyy tarkemmin. Hän taitaa fysiikan ja kemian lait, on valmis laittamaan itsensä alttiiksi ratkaistakseen mysteerit ja selviää tilanteista sarkasmilla höystettynä. Asteen verran lähemmäksi tavallista kuolevaista Sherlock Holmesin tuo hänen tunteensa Irene Adleria kohtaan.
Kyllähän elokuvassa toimintaa ja räjähdyksiä riittää, mutta ne ovat kuitenkin sivutuote eivätkä nouse itsetarkoitukseksi mikä on helpotus ja onni.
Koko elokuvan helmi on ehdottomasti Robert Downey Jr., joka takaa uskottavan ja toimivan päähenkilön. Jude Lawn Watson jää kyllä karismassa auttamattomasti RDJ:n jalkoihin.
Itse juoni nyt on kevyttä kauraa. Toimivaksi sen teki katsojan selkeä johdattelu ja uskottelu, jonka lopulta tietenkin herra Holmes kumoaa ja selittää. Nähtäväksi jää kuinka elokuvan käy ja näemmekö jatko-osan pahaenteisestä Moriartysta ja Sherlock Holmesista... Jossain määrin Ritchien Holmesista tuli muuten mieleen Nikke Knakkerton.