ELOKUVA, JOKA SAA PÄIVÄN NÄYTTÄMÄÄN PAREMMALTA

Olen pehmo ja tämä elokuva osui ja upposi sinne sielun sopukoihin. Sinne, jossa haluan vielä uskoa ihmisiin ja parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että kaikilla meillä on mahdollisuus.

The Blind Side on palkittu eri kategorioissa jos jonkinlaisissa palkintogaaloissa ja suurin kahmija on naispääosanesittäjä Sandra Bullock. Sekä Sandra, että elokuva ovat ehdolla myös Oscar-mittelöissä ja kyllä, elokuva on hyvä. Se on sydämellinen, lämmin eikä sorru kuitenkaan perus "ryysyistä rikkauksiin" -elokuvien ylitsevuotavaan sokerointiin.
Michael Oher on lähes koditon musta teini-ikäinen poika, joka on myös valtavan kokoinen. Kohtalon oikusta tämä jättiläismäinen mutta hiljainen ja ujo poika päätyy yksityiskoulun oppilaaksi surkeaakin surkeammalla koulumenestyksellä, omaisuutenaan yksi ylimääräinen t-paita muovipussissa ja vaatteet päällään. Tämä iso mutta haamun kaltaisesti käyttäytyvä poika ei puhu eikä myöskään opiskele. Opettajat ovat hämmentyneitä eivätkä tiedä miten poikaa tulisi käsitellä ja miten tähän pitäisi suhtautua.
Eräänä iltana Leigh Anne Tuohy hakee lapsensa miehineen koulusta ja kiinnittää huomiota isoon poikaan vain t-paita päällään jäätävässä illassa. Tämä tiukka mutta lämminhenkinen nainen avaa kotinsa ovet ja perheensä sydämet isolle ja kiltille mustalle pojalle syvässä etelässä, jossa ennakkoluulot vielä jylläävät ja rotuerot aiheuttavat ongelmia.
The Blind Side on tositarina ja Wikipediassa on oma sivunsa Michael Ohre:lle. Leigh Anne Tuohy otti pojan perheensä jäseneksi ja tänä päivänä Michael on ammattilaisena NFL:ssä. Mikä tässä elokuvassa oli ihaninta, se kuin ohimennen mursi monia ennakkoluuloja, myös katsojan, eikä sortunut ylenpalttiseen lätinään, ei hurrannut amerikkalaiselle unelmalle vaan keskittyi tähän poikaan. Slummien kasvattiin, hylättyyn lapseen, joka kaikesta kokemastaan huolimatta on kilttiäkin kiltimpi ja oletettua viisaampi.
Sandra on ehdottomasti palkintonsa ansainnut ja uskaltaisimpa veikata, että Oscar tulee myös. Leigh Anne on southern belle ja pumpulissa kasvanut. Silti hän on järkevä ja realistinen. Bullock omistaa tämän roolin. Muut näyttelijät jäävät hiukan hänen varjoonsa mutta se ei tee elokuvalle kuitenkaan nimellistä hallaa.
John Lee Hancock ei ole pitkiä elokuvia liiemmin ohjannut mutta sanoisin, että tämän jälkeen käsikirjoituksia tulee ovista ja ikkunoista. Jälki on vaivatonta ja lopputulos loistavaa.
Tämän kaltaiset elokuvat saavat päivän tuntumaan pikkuisen paremmalta ja elämän näyttämään hiukan kevyemmältä. Ihanaa!