VETI SANATTOMAKSI

Aina välillä sitä törmää näihin pieniin suuriin elokuviin. Elokuviin, jotka jotenkin onnistuvat vangitsemaan jotain erityistä ihmisestä, ihmisyydesta, sielusta ja selviämisestä. Two Lovers on yksi tällainen. Ainakin minulle. Muita vastaavia tulee mieleen mm. Little Miss Sunshien, Away we go, Sliding Doors, Happiness, Valasratsastaja, Lost in Translation, Juno, Stand by me, Billy Elliot jne. Just to name a few.
Two Lovers elokuvassa Joaquin Phoenix on kotiin takaisin muuttanut Leonard, jolla on vaikeuksia mielenterveytensä kanssa raskaan eron jälkeen. Yllättäen hänen elämäänsä astuu kaksi täysin erilaista naista; holtiton Michelle, jota kohtaa Leonard tuntee pakottavaa intohimoa ja turvallinen ja tasainen Sandra, joka haluaa pitää Leonardista huoltaa. Pian Leonard huomaa olevansa ristiriitaisten ja ailahtelevien tunteiden keskellä, jossa valinnat vievät vastakkaisiin suuntiin ja päätökset eripuolille elämää.
Elokuva pohtii pienieleisesti päätöksiämme ja niiden seurauksia. Se näyttää hillitysti tunteella ja järjellä tehtyjä ratkaisuja ja pistää katsojan pohtimaan valintojen seurauksia. Milloin huollettava haluaa tulla huolletuksia ja milloin roolit vaihtuvat. Kenen kuuluu ottaa vastuu kestäkin ja missä menee velvollisuuden rajat niin että niistä ei tule taakka. Kuka kuuntelee sydäntä ja joutuu katumaan ja kuka järkeä ja toteaa kivun jälkeen toimineensä oikein? Two Lovers jo nimenä elokuvan nähtyäni pistää miettimään kuka on rakastaja ja kuka rakastettu. Hetken huuma ja intohimo ovat kauhistuttavan kaunista katseltavaa mutta kuten tragediat ovat meitä opettaneet, ne vievät tuhon tielle. Leonard kaipaa irtiottoa mutta millä hinnalla. Ahdistavat tuntee on vain kestettävä. Niitä pakoon ei pääse.
Joaquin Phoenix on silkkaa kultaa. Jo Gladiaattorissa ja Walk the linessä hän osoitti olevansa käsittämättömän hieno metodinäyttelijä. Mies sopii riipaisevien tunnekuvausten ja vahvojen skaalojen tulkitsijaksi. Toisaalta olisi todella mielenkiintoista nähdä häneltä jotain ihan muuta. Trilleriä tai toimintaa esimerkiksi. Hänen vastaparinsa on hienosti poimittu, vaikka en Paltrowsta ole koskaan liiemmin välittänyt. Tässäkin tapauksessa olisin nähnyt roolissa ehkä mielummin jonkun muun mutta menköön nyt tämän kerran. Isabella Rosselini tekee Leonardin äitinä pienen mutta sitäkin tärkeämmän roolin. Mihinkä kaikkeen äiti on tunnetasolla lapsensa puolesta valmis. Tämä elokuva kannattaa katsoa ajatuksella ja kaikessa rauhassa. Sitä kannatta jälkeen päin pureskella ja maistella. Se on ehdottomasti sen arvoinen.