Voisin ja haluaisin kirjottaa mietteitäni suosikkiohjaajani Tim Burtonin uusimmasta aluevaltauksesta Liisa Ihmemaassa muodossa. Tämän aamuinen näytös meni kuitenkin kirjaimellisesti reisille, kun salin pimetessä paikalleni ylärivien tuntumaan syöksyessäni totesin, että lasit ovat rikki... Eipä sitä sitten tullut lähdettyä könyämään ihmisten yli etsimään ehjiä laseja, joten katsoin koko elokuvan tuplakuvien vilkkuessä näkökentässä ja värien hyppiessä mihin sattuu. Silmiä kivisti ulosastuessani jonnin verran.
Sanomattakin selvää on, että menen katsomaan kyseisen elokuvan uudelleen. Burtonin visuaaliset mestariteokset kutistuvat olemattomiin television uumenissa ja 3D on kuin tehty hänelle. Se mitä mieleen päällimmäisenä jäi, oli sadunomainen tunnelma, mukiin menevä tarina ja upeat puitteet. Ottanen seuraavalla kerralla elokuvaseuraksi 10-vuotiaan sisarentyttäreni, joka varmasti osaa arvostaa kyseistä elokuvaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti