Kreikkalainen naimakauppa oli napakymppi. Se tuuletti virkistävällä tavalla kulttuurien yhteen törmäystä ja sai aikaan hauskoja hetkiä ja hempeää romantiikkaa ilman saman lajityypin elokuvien niin tuttuja suden kuoppia. Samalla porukalla on ollut näppinsä pelissä toisen kreikkalaisuuteen pohjaavan romanttisen komedian My life in Ruins eli Kreikkalainen lomamatka kanssa.
Nia Vardalos esittää kreikkaan paennutta historian opettaja Georgiaa, joka yrittää koota elämäänsä takaisin ryhdikkääseen ja hallittuun kasaan. Työkseen hän vetää turistikierroksi, vaikka luennoisi maan kulttuurista ja historiasta mielummin kuin palvelisi typeriä turisteja.
Elokuva seuraa yhden kierroksen aikana tapahtuvaa muutosta, kun Georgia alkaa saada työstään tarpeekseen. Sattuma tuo hänen ryhmäänsä leskimies Irvin, joka auttaa Georgiaa löytämään kefinsä eli mojonsa sekä bussinkuljettajan Pupin, joka auttaa häntä löytämään jälleen rakkauden.
Elokuva lähtee liikkeelle teennäisen kömpelösti ja ärsyttävän samalla tahdilla kuin edeltäjänsä. Alun kankeuden jälkeen se alkaa kuitenkin löytämään rytmiään ja huumoriaan itsenäisenä elokuvana ja lopputulos on ihan mukiin menevä viihdyke. Maisemat ovat kauniita ja tunnelma kepeä. Hahmot ovat stereotyyppisiä mutta mikäs siinä, jos lopputulos ei ihan silmille hyppää.
Hiukan käy Rickhard Dreyfussin kaltaista veteraania surku, kun loistokas ura on hiipunut pienen budjetin kevyiksi ja unohdettaviksi elokuviksi.
Kreikkalainen lomamatka ei missään nimessä ole pahimmasta päästä mutta ei se genressään mikään yllättäjä tai paalumerkki ole. Leppoiseen tyttöjen iltaan tai sunnuntain ajan vietteeksi se on ihan kelpo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti