IRONIAN KALSKE

Tarkoitus oli sitten katsoa Bigalown Oscar-elokuva mutta lauantai-ilta oli tehnyt tehtävänsä ja hyllyt huusivat tyhjyyttään ainakin tämän elokuvan osalta. Tosin 3 kappaletta elokuvista oli teillä tietämättömillä oltuaan jo päivän yli palautusajan. Hyvät ihmiset, vuokraaminen tarkoittaa palauttamista, ei elokuvan omistamista... Käteen tarttui sen sijaan Steven Soderberghin Ilmiantaja eli The Informant.
Matt Damon esittää kemististä bisnepuolelle hypännyttä Mark Withacreta. Ylempää amerikkalaista keskiluokkaa, jolla on kuitenkin siloitellun pinnan alla menossa jotain aivan muuta. Elokuvasta on hiukan vaikea kirjoittaa, ettei mene ja paljasta mitään oleellista.
Withacre ryhtyy FBI:n ilmiantajaksi globaalissa kartellijutussa, joka paisuu ja alkaa levitä huolestuttavasti käsiin. Kaiken keskiössä on mies ja hänen kertomuksensa sekä lukematon määrä eri mahdollisuuksia.
Elokuva on hillitön matka ahneuden, oikean ja väärän sekä liikemaailman porsaanreikien perässä. Sen teksti on herkullista ja musiikkivalinnat käsittämättömän huvittavia. Matt Damon tekee jälleen hienon roolin. Miehestä on monta mielipidettä mutta näytellä hän osaa. Tämä on kaukana Bourne trilogiasta, joka on yksi suosikeistani, mutta herra vie hienosti potin kotiin.
Itse elokuva oli hyvä ja piti sisällään hienoa ja älykästä sanailua. Jotenkin se kuitenkin jäi harmillisen kylmäksi. Ei tämän kaltaisen satiirin tietenkään ole tarkoitus tunteita liiemmin herättää vaan pistää katsoja kiemurtelemaan ja hihittämään tuskaisesti myötähäpeän kourissa. Tässä elokuva kyllä onnistuu mutta silti se jäätti jostakin syystä väljähtäneen loppumaun. En osaa laittaa sormeani sille syylle, miksi en elokuvaa kummemmin miettimään jäänyt. Toki sitä suosittelen. Varsinkin niille, jotka haluavat katsoa jotakin terävää. Siihen se sopii erinomaisesti.