RAKKAUDELLA PARIISISTA

Romanttisten komedioiden lisäksi action elokuvat ovat varmasti se helpoiten kliseisiin sortuva genre. Olisiko myös niin, että Roger Mooren Bond elokuvat toivat komedian myös pysyvästi tietyn tyyppisiin toimintaelokuviin? Mene ja tiedä...

From Paris with Love on huumorilla höystetty toimintaelokuva, joka tapahtuu amerikkalaisvoimin missäs mualla kuin Pariisissa.
Jonathan Rhyes Meyers esittää virkaintoista suurlähettilään assisstenttia Reeseä, joka tekee sivussa pieniä toimeksiantoja CIA:lle. Miehellä on kova halu todistaa omaa pätevyyttään ja hän haluaisi saada isompia keikkoja kuin satunnaisia rekisterikilpien vaihtoja. Yllättäen hänelle aukeaa tähän mahdollisuus, kun tulliin jäänyt agentti Charlie Wax täytyy lunastaa vapaaksi ja kyyditä Pariisiin. Reesestä tulee Charlien kuski ja jo ensitapaamisesta käy selväksi, että kyseessä ei ole kuka tahansa agentti. Pian Reese yrittää vain pysyä hengissä ja tuhoa kylvävän Charlien mukana, kun tämä yrittää estää teroristien häikäilemättömät suunnitelmat.
Elokuvan tarina on lähtöisin Luc Bessonin kynästä. Ohjaajana on depyyttinsä Taken elokuvan kanssa tehnyt entinen kuvaaja Pierre Morel.
Tarina on ennalta-arvattava ja ensimmäisten 10 minuutin jälkeen loppuratkaisu ja -tulos on jo selvillä. Se ei tee elokuvasta kuitenkaan vähemmän viihdyttävää. Sanailu ja punch lanet ovat ihan nasevia, vaikka hahmot ovatkin karikatyyrejä. Juoni etenee ja suurin kunnia tulee siitä, että se viedään voimalla loppuun saakka. Pelkäsin etukäteen että periamerikkalainen suhtautuminen vesittäisi valitun ratkaisun ja siihen ei uskallettaisi tarttua. Toisin kuitenkin kävi ja pointsit tästä. Lisäplussaa myös siitä, että elokuvassa pysyy tietty Eurooppalainen vire ja jenkkihehkuttelu jää taka-alalle, vaikka "Americans save the day".
Rhys Meyers sopii itsestään liikoja luulevaksi Reeseksi ja on aina yhtä herkullista silmän karkkia. Tykkäsin myös yllättävän paljon John Travoltan Waxista. Vaikka mies on lausunnoillaan ja satunnaisilla hihhuloinneillaan välillä syönyt omaa uskottavuuttaan, osaa hän näytellä. Ei siitä mihinkään pääse. Charlien hahmo antaa sopivasti mahdollisuuden kunnon revittelyyn, mikä ei Travoltan kohdalla olekkaan yhtään epäuskottavaa...
Yleisesti en ole oikea nainen arvioimaan naisosallisuuden puutteita tässä elokuvassa, koska äijäily ei ole koskaan haitannut. Päinvastoin. Aihepiiriltään terorismitarinat on melko loppuunkaluttuja ja humoristinen toiminta aina rajatapus mutta kyllä tämän ihan katsoi. Ei se nyt välttämättä elokuvateatteria ympärilleen vaatisi mutta hyväksi viihteeksi se käy oikein hyvin.