Katsoin jälleen kerran ihaillen Shekhar Kapurin ohjaamaa Elizabeth -The Golden Age elokuvaa, jossa Cate Blanchett vetää uransa hienoimpia suorituksia. Tai no suoraan sanottuna, onko hän tehnyt muita kuin upeita rooleja, vaikka jotkut hänen elokuvistaan olisivatkin enemmän kuin kökköjä (Indiana Jones ja Kristallikallon kirous... *huokaus*)
Pukudraamat ja epookit ovat lajityyppinä alttiita erinäisille ongelmille. Jännitysten luominen saattaa uupua raskaiden verhojen alle, draamasta tulee pelkkää kahisevaa silkkiä, kun yritetään värittää turhiakin tarinoita ja roolit jäävät jäykiksi pönötyksiksi. Mukaan mahtuu kuitenkin myös loistavia teoksia, kuten Shakespeare in Love näiden kahden loistokkaan elokuvan lisäksi.
Olen jo jonkin aikaa kaivannut Elizabeth duolle jatkoa, jossa kuvattaisiin uskottavasti historian ajan naiskuvaa. Aikaa jolloin nainen oli miehensä varjo ja hänen arvonsa laskettiin isänsä omaisuuden ja miehensä aseman mukaan.
Elizabeth elokuvissa yhdistyy upealla tavalla historia, draama, ajankuva sekä käsittämättömän hieno visuaalinen kokonaisuus. Varsinkin jatko-osa on täynnä symboliikkaa, alleviivaamatonta kritiikkiä ja lähes maalauksellisia kuvia. Lisäksi elokuvasta löytyy ehkä yksi hienoimmista loppumonologeista elokuvahistoriassa: They call me a virgin queen. I stay unmarried, lord to myself. ...I am me.
Huomenna on tarkoitus kertoilla taas omaa mielipidettä aivan toisen suunnan elokuva-annista, kun vihdoinkin pääsen tarkastamaan jo aikaisemmin esittelemäni Kick Ass pätkän. Huurraa ja aivot narikkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti