perjantai 28. toukokuuta 2010

NELJÄ NAISTA JA NE KLEDJUT...

Koska harrastan täällä myös tunnustuksia, olkoon tämäkin sellainen. Brooklyn's Finest sai jäädä aikatauluongelmien vuoksi ja eilen sitten tarkastin tämän uusimman Sinkkuelämää pätkän. Eli kevyet huttuelokuvat saivat jatkoa. Mikäs siinä. Ulkoilma ei paljon kesän viboja saa liikkelle niin mieltä voi ja saa keventää turhanpäiväisillä elokuvilla. Toki putken olisi voinut lopettaa vaikka eiliseen Funny Games leffaan. Täytyy kuitenkin todeta, että kaksi kertaa elokuvan katsoneena, kolmas kerta saa jäädä. Kyseinen pätkä menee heittämällä ahdistavimpien elokuvien kategoriaan Solonzin Happiness:n kanssa.
Mutta se Sex and the City 2. Noh turha sitä on kiertää taikka kaartaa, että tämäkin ruho on aika luurangoksi kaluttu. Sinkkuus on saanut jäädä ja tilalle on tullut perhe- ja avioelämän ongelmat ja porukan ainoan villikon vanheneminen. Eikä siinä mitään, niinhän sitä käy oikeassakin elämässä. Homma ei vain oikein saa ilmaa.

Carrie, Samantha, Charlotte ja Miranda elävät yltäkylläistä elämäänsä New Yorkissa. Carrie ei meinaa tottua ajatukseen avioliitosta ja suhteen muuttumisesta, Charlotte tuskailee pitkään haaveilemansa perheen kanssa, Mirandalla on ongelmia työpaikalla ja Samantha, no hän yrittää taistella vanhenemista vastaan. Sitten lähdetäänkin Arabiemiraatteihin luxuslomalla, jotta saadaan asioihin hiukan etäisyyttä ja perspektiiviä.
Toisin sanoen peruspalikat ovat täysin samat kuin ne olivat olleet jo pitkään itse sarjassakin. Ja kyllähän käsikirjoitus pitää sisällään ihan arkipäiväänkin sovellettavissa olevia totuuksia. Pohja niistä vain katoaa kaiken sen kimalluksen, kenkien ja muun krumeluurin alle.

Elokuvan sisältö kokonaisuudessaankin tuntuu jotenkin väkinäiseltä. Siitä on kadonnut iso osa sarjan alkuperäistä viehätystä, ronskia huumoria ja oivia huomioita sukupuolten eroista. Tilalle on tullut väkisin väännettyä draamaa ja puulta maistuvaa tilannekomiikkaa. Kyllähän se välillä naurattaa mutta myös tylsistyttää. Siinä vaiheessa heitetään kehiin yleensä komeita kuteita ja huikaisevia maisemia. Ja mikä surullisinta, sarjan herkullisimmasta hahmosta Samanthasta on kadonnut suurin osa ytyä. Aikaisemmat niin monet naurut kirvoittaneet seksikohtaukset olivat lähinnä vaivaannuttavia, mikä kyllä harmitti.

Tunnustan olevani Sex and the City -fani. Silti toivon että kolmatta elokuvaa ei enää tehtäisi. Näin tästä mahtavasta sarjasta ja vähemmän mahtavista elokuvista jäisi edes joku arvokkuus jäljelle. Kyllähän tämänkin tyttöporukalla ja fag-frendien kanssa katsoo. Ei muuta kun rensselit niskaan, leffateatteriin ja sen jälkeen skumppaa juomaan. Enemmän uskon jäävän mieleen esivalmisteluista kuin itse elokuvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti