Kyllä nauratti. Kick Ass lunnasti omat odotukseni tai oikeastaan ylitti ne. Vaikka sitä hiukan epäilinkin, oli elokuvassa sisältöä ja uskallusta enemmän kuin monessa muussa sarjakuvapläjäyksessä.
David on ihan tavallinen nuori, hiukan nörtti, hyväsydäminen ja terveellä oikeudentajulla varustettu kaveri. Hormoonit hyrräävät mutta juttu tyttöjen kanssa ei oikein luista.
Äidin kuoleman jälkeen David alkaa haaveilla jostakin mikä antaisi hänelle enemmän sisältöä elämään ja tarpeellisuuden tunnetta, ehkä nostaisi jopa itsetuntoa ja osakkeita tyttöjenkin silmissä.
Vaikka ensimmäinen yritys toimia supersankarina meneekin totaalisen pieleen, hän ei anna periksi, vaan ryhtyy yksinäiseksi taistelijaksi sarjakuvien innoittamana. Pian kuvitelma alkaa muuttua kuitenkin liiankin todeksi ja on tehtävä päätös viedäkkö homma loppuun saakka vai luikkiakko karkuun.
Toisaalla on isä ja tytär. Isää ajaa kostonhimo ja tuska, jonka lietsomana tytöstä on kasvanut isän koston jatke. Tämä pari voisi olla elokuvan tragedia, mutta hurtti huumori ja ronski kielenkäyttö pitää homman kasassa.
Davidin saama huomio Kick Ass -sankarina pistää isän ja tyttären kostosuunnitelmiin vauhtia ja he päättävät auttaa Kick Ass:iä pyrkimyksissään. Sitten otetaan yhteen paikallisen huumeparonin kanssa ja oikein kunnolla. Pian naivilta nuorukaiselta tippuu suomut silmiltä niin että tuntuu ja meno on melkoista.
Monessa muussa elokuvassa voisi lapsen kielenkäyttö ja turpaan mättö karahtaa kiville ja lujaa, mutta tässä se menee läpi kuin väärä raha ja elokuvateatterista lampsii riemukkaalla ja viihdytetyllä mielellä ulos. Toki voin kuvitella äiti-ihmiset, jotka saavat moista katsellessa sätkyn, mutta kuten olen moneen otteeseen todennut, realismi tulisi joissakin tapauksissa hylätä hyvissä ajoin ennen teatteriin menoa.
Kick Ass on toimiva paketti. Se naureskelee puperteettiromantiikalle ja kostaja-aikeille. Siinä on yltäkylläinen värimaailma, joka huolehtii musiikin ohella, että tunnelma ei missään vaiheessa mene liian kurttuotsaiseksi. Kuolemankin jälkeen pidetään kokonaisuus muutamalla nasevalla sutkautuksella viihteenä, joka välttää sortumasta päälakien silittelyyn. Casting on oiva ja näyttelijät vetävät roolinsa uskottavasti viimeiseen saakka.
Ne teistä ja meistä, jotka osaavat ottaa vakavatkin aiheet huumorilla, eivätkä löydä ihan heti sisältään sitä heristelevää kukkahattutätiä, tämä on teidän ja meidän elokuva. Let's kick some serious ass!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti