BONDIA BONDIN PERÄÄN

Enpä ihan heti muista viikkoa, jolloin olisi elokuvakapaseetti jäänyt näin kapeaksi. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman pohdinnan Bondeista, koska maikkari niitä ruuttaa ulos tuutista jatkuvalla virralla.
Omaan elokuva-arkistooni Bond asettui jo hyvinkin varhain ja olen jokaisen niistä katsonut useampaan otteeseen. Nuorempana Bond suosikki oli Roger Moore, koska hänen elokuvansa muistan ensimmäisienä ja hän jollakin tapaa muistutti omaa isääni leikin laskullaan ja sarkasmillaan. Sitä mukaan kun kultivoitumiseni elokuvan saralla on kasvanut ja isi ei enää ollut se jolta sain vaikutteita, on myös suosikki Bond vaihtunut. Kyllähän se fakta on, että Sean Connery on se ainoa oikea Bond. Moore teki tästä tunnevammaisesta agentista liian lipevän ja humoristisen hahmon. Connery oli uskollinen Flemingin alkuperäishahmolle, johon myös Timothy Dalton roolityössään palasi. Siinä vaiheessa tosin yleisö oli 11 vuoden ja 6 Bondin aikana ehtinyt tottumaan Mooren lupsakkuuteen (adjektiivi, jonka ei missään nimessä kuuluisi olla samassa lauseessa James Bondin kanssa), joten Daltonin palaaminen agentin alkuperäisajatukseen tunteettomana tappajana, ei yleisöä innostanut. George Lacenbyn piipahtaminen kuuluisan agentin hahmossa ennen Moorea jäi vieläkin lyhyemmäksi, mutta tarinaltaan Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa on mielestäni yksi niistä paremmista Bondeista. Eihän sen suggestoiduille naistappajille voinut olla syttymättä.
Pierce Brosnanin Bond astui 2000-luvulle ja sekosi hetkellisesti uuden teknologian hienouksista. Golden eye oli vielä takuuvarmaa Bond toimintaa mutta viimeiseksi jäänyt Die another day meni jo trikkikikkailuissaan auttamattomasti yli äyräidensä. Näin pääsi tapahtumaan se perinteinen eli budjetti söi elokuvan ja sen tarinan uskottavuuden. Brosnanin Bondeissa on kyllä yksi parhaimmista pahiksista eli Robert Carlylen esittämä Renard World is not enough:ssa
Se miksi palasin Bondeihin maikkarin lisäksi, oli junassa katsomani Casino Royale. Olen enemmän kuin iloinen, että Albert Broccolin perilliset päättivät ottaa ison askeleen taaksepäin James Bondin elämässä ja halusivat palata suoraan agentin alkulähteille. Royale on loistava elokuva ja loistava Bond. Vaikka Daniel Craig onkin sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen James, on hän lähes Conneryn tasoinen agentti. Heidän käsissään tästä orvosta merivoimien miehestä on muotoutunut se kylmäverinen ja tunteeton tappaja, joka tekee kaikkensa maansa ja kuningattarensa eteen ilman omantunnon häivääkään.
Quantum of Solace ei kokonaisuutena ihan yltänyt Casinon sisällölliseen erinomaisuuteen mutta Craigin Bond on ja pysyy hienona hahmona. Pidän sormet ja varpaat ristissä että Bond 23, jonka on arvioitu tulevan teattereihin marraskuussa 2011, toimisi edelleen.