Pari hyvää elokuvaa vaatinee aina pari huonoa, koska sitä on myös Twilight saagan jatko-osa New Moon.Ensimmäisessä osassa edes jollakin tasolla toiminut toivoton romantiikka ja täyttymättömäksi jäävät halut jäävät entistä ohuemmiksi ja etäisemmiksi tunnetiloiksi, ja on pakko pohtia mitä annettavaa tulevalla kahdella elokuvalla on?
Robert Pattinsonin kangaskarisma vielä menettelee mutta Kristen Stewardin bedroom gaze ei tahdo enää kantaa. Koko tarinakin alkaa maistua puulta. Ehkä jos nuoret saisivat enemmän eloa ja uskottavia tunteita hahmoihinsa, voisi katsojakin tuntea väreet. Nyt koko touhu kyllästyttää. Taylor Lautnerista löytyy sentään jotakin potkua muuten niin jähmeään menoon. Pisteet pojalle siitä.
Omalla kohdalla homma alkaa nilkuttaa, kun pääosamies voisi kaikin mokomin kadota koko tarinasta, kun jatkuva määkiminen ja vikiseminen alkaa tökkiä ja pääosatyttö voisi kokea ihmeparantumisen tunnevammaisesta ruikuttajasta vahvaksi ja oman tahdon omaavaksi naiseksi. Mutta kun alkuperäisromaanin kirjoittaja on vahvasti sitä mieltä, että mies on perheen pää ja intohimo kuuluu elämään vasta papin aamenen jälkeen, mitä muuta voi odottaa. Jos minulta kysytään, I'm with the team Jakob.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti