Tämän päivän aikana aloin jostain syystä miettiä käsikirjoituksia, elokuvien sanomaa ja sitä kenelle elokuvia kulloinkin tehdään. Näitä ajatuksia pohdiskellessani aloin muistella omaa omituisten elokuvien kerhoa eli elokuvia, joiden jälkeen olo on ollut vähintäänkin vänkä. Vänkyys on useimmiten johtunut siitä, että elokuva on sisällöltään ollut jotain totaalisen omituista tai häiritsevää.
Oma omituisten elokuvien top3 tällä hetkellä on:
1. Being John Malkovich
2. The Darjeeling limited
3. Kids
Varmasti noita muitakin on, mutta nämä nyt tulevat ensimmäisenä mieleen. Omituisuus ei siis mieletäni ole välttämättä huonoksi tekevä asia.
Jonkun mielestä Tim Burtonin koko tuotannon voisi luokitella omituiseksi ja se varmasti tekisi ohjaajan toisaalta myös hyvin onnelliseksi. Itse en niitä kuitenkaan omituisina koe taikka näe, koska sisällöllisesti ne ovat useimmiten hyvinkin perinteistä tarinan kerrontaa ja dramaturgiaa.
Onko muilla omistuisten elokuvien kerhoa ja jos on, mitä elokuvia siihen kuuluu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Donnie Darko ja Bad Boy Bubby nyt ainakin. On niitä varmasti muitakin.
VastaaPoistaThe Life Aquatic with Steve Zissou ainakin menee Wes Andersonin tuotannosta outoustilaston kärkeen. Hillittömän kummallinen mutta loistava leffa. Coenin veljesten Barton Fink jätti myös pahasti hämmentyneen mutta jotenkin tajuntaa laajentaneen olon. Ja tietysti saman koplan O' Brother Where Art Thou saa paikoin nauramaan, vaikka onkin yksi kummallinen moderni Odysseia-filmatisointi.
VastaaPoistaHei hyviä leffoja pojat muistaneet :) Terry Gilliamin elokuvissa on kans aika iso outousaspekti läsnä. Ja olen samaa mieltä, että outo ei todellakaan tarkoita aina että elokuva olisi huono.
VastaaPoista