Clint Eastwoodista on noussut pikku hiljaa elokuvanteon renessanssimies. Sanoisin, että vuodesta 1992 ja Unforgiven lähtien, tie on ollut nousujohteinen, eikä loppua näy, kiitos siitä.Grand Torino on tarina amerikanpuolalaisesta eläkelläisjäärästä, joka on Korean sodan arpeuttama. Walter Kowalski ei tunne omia lapsiaan, halveksii lapsenlapsiaan, on jäänyt juuri leskeksi ja vihaa asuinympäristöään tai lähinnä sitä mikä siitä on tullut; Aasialaismaahanmuuttajien lähiö.
Herra Kowalski vahaa ja vaalii rakentamaansa Grand Torino autoaan suuremmalla antaumuksella kuin omaa elämäänsä ja vieraantuu vaimonsa kuoleman myötä arjesta entisestään. Auto saattaa kuitenkin yhteen walterin ja naapurin aasialaisperheen nuorukaisen ja pian Walter huomaa saavansa elämäänsä aivan uusia näkökulmia ja jopa nauttivansa naapurin nuorten seurasta. Kohtalo puuttuu peliin vielä viimeisen kerran ja vapauttaa Walterin menneisyytensä taakoista dramaattisella tavalla...
Jos tulisi mahdollisuus, nousisin abloodeeraamaan tälle herralle seisaaltani. Eastwoodin elokuvat ovat erilaisia mutta silti samanlaisia. Ne ovat elämänmakuisia, tunteisiinvetoavia ja jokainen voi löytää niistä palan omaa elämäänsä ja omia vastoinkäymisiään. Ne eivät pröystäile visuaalisuudella tai leikkauksilla, vaan ne ujuttautuvat lähelle, ravistelevat sielua ja pistävät katsojan miettimään elämää, sen tarkoitusta ja suuntaa.
Grand Torino on mustalla huumorilla höystetty draama, jota voi suositella kaikille, jotka nauttivat realistisista elokuvista, joissa on vielä taikaa. Kerrassaaan oivaa, kerrassaan loistavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti