Kyllä, uteliaisuus vei voiton ja kävimme katsomassa uusimman maailmanloppun elokuvan 2012. Ja hienoltahan se näytti ja jessus kuinka huono se oli. Gee! Mayakalenteri päätty vuoteen 2012 ja siitä on lähtöisin tämän elokuvan pohjaidea. Fatalisti minussa nauttii suunnattomasti, kun ihmiskunta niittää kylvämäänsä viljaa, mutta siinä vaiheessa, kun soppaan heitetään sekaan jokaikinen elokuvaklisee, porisee pata auttamattomasti yli.
Elokuvan alku perustuu ajatukseen siitä kuinka hallitukset ympäri maailman saisivat tietää tulevasta tuhosta. Sitten seurataan kuinka dominopalikat alkavat kaatua. Kaiken keskellä on John Cusakin esittämä luuserifaija, joka loppujen lopuksi pelastaa perheensä useampaankin otteeseen ja ohimennen monta tuhatta muutakin pallontallaajaa.
Ainoa mielenkiinnon ripaus saadaan hetken pohdinnasta miten kaikki suunnitelmat saataisiin rahoitettua tässä kapitalistisessä kurimuksessa, kuinka oikean se olisi ja ketkä loppujen lopuksi ovat pelastamisen arvoisia. Mutta nämä kolme hienoa teesiä vilahtavat kankaalla ohimennen ja sitten paukkuu taas budjetti trikkien, animaatioden ja muun härpäkkeen vyöryessä verkkokarvoille... Jep, jep. Ajan ja rahan tuhalusta. Markkinoilla olisi varmasti monta kassamangneetti tarinaa, joissa dramaturgia ja käsikirjoituskin olisivat muuta kuin pannukakku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti