ALKUSANAT

Päätin ruveta kirjoittamaan kaikista näkemistäni elokuvista, joita on vuosien varrella kertynyt jokunen. Niistä, joita tulen katsomaan, sekä niistä, jotka olen juuri nähnyt. Viikossa tulen katsoneeksi 2-7 elokuvaa, omista ajankäyttömahdollisuuksista riippuen, joskus enemmän, joskus vähemmän. Viikkoakaan ei kuitenkaan kulu, ettenkö katsoisi elokuvan tai kaksi.

Ensimmäiset selkeät muistot elokuvista ja niiden katselusta liittyvä lapsuuden kotiini hankittuun VHS laitteeseen, televisioon ja Tampereella sijainneeseen Picnic elokuvateatteriin. Omalla kohdallani homma lähti niin sanotusti lapasesta saman tien ja jo 14-15 vuotiaana olin hankkinut oman elokuvakirjaston, joka kattoi yli 300 elokuvaa klassikoista, kuten Tuulen viemästä, tyhjän päiväisiin viihdepläjäyksiin, kuten Married to the Mob, joiden seurassa viihdyin aivan yhtälailla.

Äitini oli jossakin vaiheessa elokuvien kulutuksestani huolissaan, mutta tänä päivänä hän tuntuu ymmärtävän, että kiinostukseni elokuviin ei ole ollut vain ns. turhaa ajan käyttöä, vaan omaksi onnekseni, liittyvät myös nykyiseen toimenkuvaani. Vaikka työskentelen elokuva- ja televisioalalla, ei se ole vähentänyt elokuvia kohtaan kokemaani intohimoa tai latistanut elokuvia katsoessani kokemiani tunteita, vaan kokemukset verkkokalvolta välittyvistä elävistä kuvista, ovat yhtä voimissaan kuin lapsena.

Blogini ei missään nimessä ole dramaturginen sormenheristely laatikko tai kritiikillä hifistelyn kehto, vaan tulee perustumaan puhtaasti kirjoittajansa, eli minun, subjektiivisiin mielipiteisiin ja kokemuksiin. Toivotan siis kaikki elokuvista nauttijat tervetulleeksi lukemaan elokuvafriikin tunnustuksia ja kommentoimaan näkemiäni elokuvia omin mielipitein.