INGLOURIOUS BASTERDS

Suurin sysäys pitkään muhineelle ajatukselle omasta blogista, tuli loppujen lopuksi tuottaja Aleksi Bardyn postauksesta FB:n, koskien Tarantinon uusinta elokuvaa... Itse kävin katsomassa leffan ensi-ilta viikolla. Olen tykännyt kovastikin paljon herran aikaisemmista elokuvaista, vaikka Deathproof olikin iso pettymys.

En tiedä oliko odotukset korkealla vai missä vika, mutta tunnen olevani melkoinen vastarannan kiiski mielipiteineni kyseisestä elokuvasta. Minä en meinaan tykännyt. Elokuva on uskollista Tarantinoa ultraväkivallallaan, nasevalla sanailulla ja b-elokuva kavalgadillaan, mutta, mutta... Itse olen odottanut Tarantinolta jotakin kehitystä, uutta aspektia, uutta sisältöä, jotakin, mikä saisi aikaan kokemuksen, että wau, se on keksinyt jotain uutta. Toki jokaisella ohjaajalla on tapansa, mutta koen, että esim. Tim Burtoninkin kaikessa tunnusomaisuudessaan, on välillä lähtenyt omalta alueeltaan ja edes kokeillut jotakin muuta. Tarantinon kohdalla tuntuu että, vaikka sisältö elokuvissa on eri, ne ovat kuitenkin kaikki samasta Tarantino tehtaasta ruuttastuja.

Inglorious Bastardissa huomasin jopa kyllästyväni väkivaltakohtauksiin. Omalla kohdallani niistä tuntui puuttuvan aikaisempi hilpeys ja kroteski huumori, joka shokeeraa, kun huomaat nauravasi raa'alle ryöstölle tai yliannostukselle. Mätkiminen ei edes kummemmin liikuttanut hihkumaan paha saa palkkansa-ajatuksella. Lähinnä pesäpallomailalla hakkaaminen, skalppeeraukset, Hitlerin lahtaaminen tai kapakka ammuskelut kyllästyttivät.

Toinen ongelmakohta omalta osaltani oli ylivenytetyt kohtaukset. Tarantino on ilmeisesti ohjaaja, jolle tuottajat eivät sano: Kill your darlings... Toki kellarikapakka kohtaus oli dramaturgisesti perusteltu, mutta come on, kaikki tiesivät mitä tuleman piti, miksi vesittää jännite vain sen takia, että voidaan tuikkasta vielä pari nasevaa repliikkiä? Eikä tämä jäänyt siis ainoksi kohtaukseksi, jossa huomasin huokailevani, että jatkuisi jo. Tunnelmalle ja kokemukselle se, että elokuva kyllästyttää, on jo puoliksi kaivettu hauta.

Olen myös sen verran vanhan koulun elokuvien katselija, että kaipaan selityksi, syitä ja seurauksia. Mikä kyseisessä elokuvassa pisti myös kimpaannuttamaan, oli erilaiset ja eritasoiset asiat, jotka esiteltiin katsojalle eli istutukset, joita ei kuitenkaan lunastettu, eli niille ei annettu mielestäni selkeitä selityksiä. Toki voin helposti olla myös katsojana liian tyhmä, jos en ymmärrä Tarantinon tarkoitusperiä, mutta uskoakseni asiat jäivät tällöin myös aika monelta muultakin katsojalta huomaamatta. Ketä ne silloin palvelevat muuta kuin sisäpiiriä ja henkilöpalvojia? Kertokaa minulle mikä tarkoitus Brad Pitt:n hahmon hirttoarvella oli? Miksi Hans Landa halusi antautua? Miksi Bear Jew ja maila?

Elokuvana Bastards on toki viihdyttävää Tarantinoa. Jos siltä toivoo jotakin uutta, sen kaltaisia fiiliksiä, joita Pulp Fiction nostatti, tulee pettymään. Minä ainakin petyin. Jos joku saa selitettyä elokuvan positiivisempaan valoon, olisi se hienoa. Kokeilkaa kiitos :)