Olen aina ollut helppoakin helpompi supersankarileffojen katsoja. Fanittamiseni juontaa juurensa 80-luvulle, kun X-men sarjakuvat alkoivat ilmestyä Suomessa. Olin seota, kun kuulin ensimmäisen X-men elokuvan olevan tekeillä ja siitä saakka olen tarkastanut kutakuinkin jokaisen. Valitettavasti näistä elokuvista lähti liikkeelle iso aalto, jonka mukana valtavirtaan on päättynyt useampi vähemmän mairitteleva elokuva ihmisistä, joilla on yliluonnollisia kykyjä. Osa ei edes ole Marvelin, tai pitäisikö nykyään jo sanoa Disneyn, sinne saattamia.Eilinen Push ilmestyi viime vuonna huonoimpaan mahdolliseen aikaan, kun televisiossa pyörii Heroes ja supersankarit ovat alkaneet kärsiä inflaatiosta. Elokuvalla olisi ollut ehkä mahdollisuuksia, mutta liian usein se tuntui kompastuvat käsikirjoituksen monimutkaisuuteen. Lisäksi elokuvasta jäi sama puolinainen maku, kuin viime vuonna flopanneesta Jumper:sta. Tarina on kirjoitettu jatko-osia silmällä pitäen, mutta sisältö on sen verran ontuva, että herää epäily kiinnostaako ketään enää nähdä kökön elokuvan jatko-osaa? Toisaalta maailmaan mahtuu yllin kyllin vielä edeltäjäänsäkin huonompia jatko-osia, joten miksi ei tästäkin...
Mielenkiinnolla jään seuraamaan entisen lapsitähti Dakota Fanningin uran suuntaa. Onnistuuko tämä lahjakas lapsi, nykyinen teini, löytämään paikkansa Kristen Dunst:n tavoin, vai vaipuuko hän entisten lapsitähtien unohdettuun kategoriaan. Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti