Viikonloppuna kyläilemässä ollut siskon tyttö alkaa olla otollisessa iässä aloittaa elokuvahapatus omilla lapsuuden elokuvilla. Wolfgang Petersenin Päättymätön tarina oli tytölle jo tuttu, joten omasta hyllystäkin löytyvä Labyrintti sai kunnian toimia ensimmäisenä yhteisenä elokuvahetkenä tädin kanssa. Jim Hensonin (Muppetien luoja) viimeiseksi elokuvaohjauksesi jäänyt Labyrintti kutkuttaa kaikessa kasariudessaan ja kököissä trikeissään, koska tarina toimii. Sisaren tytärtä nauratti lauluosuudet ja ikuisen löyhkän pierevä suo. Jälkeen päin hän oli sitä mieltä, että Michael Monroe ja David Bowie ovat sama henkilö. Take me to the goblin city...
Seuraavaksi tytön kanssa pitää katsoa Paluu Oz:n. Yhdessä vaiheessa lapsena tämä oli se elokuva, joka piti hakea aina uudelleen ja uudelleen videovuokraamosta.
Tämän illan elokuva on Alex Proyasin Knowing. Eilisen arkirealismin vastapainoksi ajattelin napata vaihteeksi tuuttiin scifiä kiusaamaan ylivilkasta mielikuvitusta. Saa nähdä mitä ensi yönä kuupan sisällä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti