Täytyy sanoa heti että pidin T1eto elokuvasta. Nicholas Cage ei missään nimessä kuulu suosikkeihini, vaikka herra on tehnyt useammankin hyvän elokuvan. Kuuhullut leffassa ote oli vielä rentoa ja monipuolista, mutta 22 vuotta ovat tainneet tehdä tehtävänsä... Kyllä mun mielestä John Woo:n Face/Off:ssakin Travolta vie karsimakilpailun 6-0.
Mutta se T1eto. Proyas on tehnyt aikaisemminkin vakuuttavaa ja synkkää scifiä. Dark city on kerrassaan loistava ja suosittelen kaikille genren ystäville lämpimästi.
T1eto lähti rullaamaan mukavasti pikku tytön ahdistuneesta olemuksesta ja ennustuksen synnystä. Useammankin kuin kerran piti puristaa tyynyä rintaa vasten ja paeta sen taakse omaa pelkoa piiloon. Pienoinen kritiikki tiedemies/pappismies kuviosta, mutta amerikkalaisilla tuntuu olevan sisään rakennettu pakko ympätä uskonasiat soppaan mukaan, kun on kyse maailmanlopun enteistä. Toisaalta kyllähän käsikirjoituksessa pitää olla se ristiriitä ja sisäinen kamppailu. Kumpaa uskon? Omaa - vai ulkoa tullutta totuutta?
Lapsinäyttelijät hallitsivat hommansa hienosti. Hieman Rose Byrnen itkuhysteriaan lankeava naishahmo pisti ärsyttämään. Miksi niin usein tiukoissa tilanteissa naiset laitetaan lakoamaan ensimmäisenä. Hmpf!
Ja lopuksi tietenkin SPOILER! Mahtavaa, kun elokuva oikeasti sitten päättyy maailmanloppuun, eikä siihen, että joku nero tiedemies (tässä tapauksessa tietenkin Cagen hahmo) keksii keinon ja ihmiskunta pelastuu. Ei, tässä mentiin ja loppuun saakka. Homma huipentui hienosti Beethovenin 7 sinfonian synkeisiin säveliin. Bravo! Hiukan viimeisen kuvan Eedenin puuteema tökki, mutta menköön.
Oikein oivaa scifiä, jossa pitäydyttiin tunnelmassa, eikä lähdetty liikaa rönsyilemään. Siirappinen sentimentaalisuus oli myös karsittu, mutta jätetty tilaa tunteille ja samaistumisen aikaansaamalle ahdistukselle. Jos sinua ei ärsytä yliluonnollisuus ja annat mielikuvituselle vallan, tämä pätkä viihdyttää kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti