KYYNELTEN VIRTA

Eilen sielu mahtui nyrkkiin ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Stephen Daldry on vastuussa yhdestä suosikki elokuvistani Billy Elliot:sta ja herran uusin The Reader singahti myös tähän joukkoon mukaan saman tien. Siinä missä Billy on ilon ja selviämisen, erilaisuuden ja hyväksynnän ylistys, on Reader pieni sävelmä suurelle rakkaudelle. Jos jollakin, niin elämää suuremmalla rakkaudella, rakkaudella, joka jää täyttymättä, tai särkyy elämän myrskyissä, sillä minut saa varmuudella elokuvassa puolelleen.

Lukijassa Kate Winslet esittää vanhempaa naista ja mahtava uusi kasvo David Kross nuorta koulupoikaa. Näiden kahden epätavallisen hahmon välille syntyy kiihkeä rakkaussuhde. Suhde vaikuttaa nuoreen poikaan lähtemättömästi ja jää hänen ainoaksi todelliseksi rakkaudeksi koko hänen loppu elämäkseen... *snif* En ole mikään suuri Ralph Fiennes:n fani. Mielestäni mies on kuiva ja mauton, mutta sekään ei haitannut, koska Kate taas kuuluu suosikkeihini ja oli ehdottomasti Oscarinsa tästä suorituksesta ansainnut.

Elokuvassa käsiteltävään rakkauteen kuuluu myös syyllisyys ja anteeksianto. Mielessäni pyörii vieläkin voimakkaasti näkemäni aikaan saamat pohdinnat, miltä itsestäni tuntuisi, kun selviäisi, että kaiken rakkauteni kohde, on ollut osallisena jossakin käsittämättömän pahassa. Voittaisiko rakkaus syytökset ja riittäisikö ymmärykseni näkemään myös kolikon toiselle puolen ulkoa tuolevan paineen alla?

Lukija on elokuva, joka vaatii paljon mutta antaa myös paljon. Se ei ole nopean toiminnan vaan suurien tunteiden elokuva, joka laittaa katsojansa ajattelemaan. Tämän jälkeen vaadin väistämättä jotakin kevyttä huttua, kun vain tästä tunnemyrskystä yli pääsen.