Katsoin urheasti eilistä Barry Lydonia aina 02 asti, kunnes totesin että aivot eivät enää vastaanota mitään näkemäänsä, vaan ovat jo auttamattomasti unten mailla. Kubric on omalla kohdallani hyvin ristiriitainen ohjaaja. Koska en ole kriitikko, vaan tuiki tavallinen elokuvien suurkuluttaja, voinen todeta, että minun ei tarvitse kaikkea hänen tekemäänsä ylistää vain nimen vuoksi. Sama koskee herra Tarantinoa. Kummallakin on ne joista pidän ja ne joista en pidä. Lydonin hienoviritteinen itsekeskeisyys ja loppuakohden kasvavat tuhon pilvet toki ovat elokuvataidetta parhaimmillaan, mutta herättävät automaattisesti myös kysymyksen kenelle elokuvia tehdään...?
Tämän illan suhteen vaihtoehtoja on kaksi. Elokuvailta kotona tai keikka kaupungilla. Vaikeita valintoja, vaikka oman vaakakuppini kallistussuuntaa ei ole vaikeaa arvata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti