MENNEISYYS

Kävin tarkastamassa marraskuussa ensi-iltaan tulevan Coco avant Chanel:n, joka on elämänkerta elokuva ranskalaisen muotitalon luojasta Gabriellesta, ennen kuin hänestä tuli koko maailman tuntema naisten pukekutumisen suunnannäyttäjä Coco Chanel.

Ensinnäkin kiitän luojaani, että Keira Knightley ei tehnyt Coco:n roolia, vaikka sitä hänelle tarjottiin. Audrey Tautou on kerrassaan hurmaava itsenäisenä ja ylpeänä Gabriellena.

Elokuvan ensimmäinen puolisko alkaa hiukan hitaasti, mutta saa katsojan nopeasti ymmärtämään suorasanaista ja muista erillään olevaa Cocoa. Siitä mihin elokuva jää, Chanelin elämä on kulkenut ainoastaan yhteen suuntaan: menestykseen, jonka tämä uraa uurtava nainen on ansainnut ankaralla työllä ja omistautumisella.
Väistämättä tämänkin tarinan takaa löytyy synkkä lapsuus ja epäonnea rakkaudessa. Gabrielle Chanel:n lapsuudessa ja nuoruudessa status on ollut ennemmin kiinni syntyperästä kuin ominaisuuksista. Chanel mm. valehteli ja keksi tarinoita lapsuudestaan alituisesti, koska häpesi orpouttaan. Hän oli kuitenkin älykäs ja motivoitunut nousemaan omille jaloilleen, eikä halunnut olla riippuvainen kenestäkään. Näin muotoutuu mielenkiintoinen kuva oman aikansa tietynlaisesta feminististä, joka hylkäsi korsetit, koska ne ahdistivat ja liikkui housuissa, koska se oli käytännöllisempää.

Coco avant Chanel on akvarelli epookki, jossa kuvat ja värit ovat kauniita kuin Chanelin omat luomukset. Elokuvan chorusmusiikki on henkeäsalpaavaa ja näyttelijäsuoritukset huomion arvoisia. Käsikirjoitus seurailee Chanelin elämää löyhästi ja sopivasti dramatisoiden. Väistämättä tulee mieleen, että elokuva antaa Chanelin elämästä lempeämmän kuvan, kuin mitä se todellisuus oli. Itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut, koska sitähän elokuvat loppujen lopuksi ovat, taivuteltua realismia. Suosittelen.