Kankaalla on tarjolla sekalainen määrä laidasta laitaan elokuvia. Mikä tekee viime viikoista poikkeuksellisen on että tarjolla ei ole yhtäkään suuren luokan kassamagneettituotetta. Leffateattereissa pyörii elokuvia rapakon takaisista suurflopeista pieniin indyelokuviin, jotka on tehty ennemmin suurella sydämellä, kuin dollarin kuvat silmissä vilkkuen.
Näkemistäni elokuvista suosittelen ehdottomasti Sam Mendesin Away we go. Tämä sympaattinen pienen budjetin road movie vetosi tähän kolmikymppisen isosti. Sen pääosanesittäjät ovat elämän pientensuurten kysymysten kynnyksellä ja etsivät vastauksia mm. siihen missä koti on ja mikä sen määrittelee? Elokuvasta puuttuu kaikenmoinen ylenpalttinen kohkaaminen ja sen hauskuus ja draama perustuu nimenomaan henkilöhahmojen olemukselle. Kun elokuva ei pidä sisällään elämää suurempia juonenkäänteitä, sen voima perustuu karikatyyreille, joista jokainen voi löytää palan itseään.
Muita positiivisia katsomiskokemuksia ovat olleet hyvänmielen Julie & Julia, nykyscifi District 9, Allenin positiivisesti yllättänyt Whatever Works, indyromcom 500 Days of Summer sekä tietenkin kotimaiset Skavabölen pojat ja Pihalla.
Ne jotka jättivät suuhun mitäänsanomattoman tai suorastaan huonon maun ovat QT Inglourious Basterds, kökkökomedia Ugly Truth sekä auttamattomasti kirjaa huonompi Enkelit ja Demonit. Harry Potterista ei ole oikein mitään sanottavaa...
Kun kelit ovat mitä ovat, voi hyvällä omallatunnolla hipsiä teatterin pimeyteen unohtamaan arjen ja sateen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti