500 Days of Summer on jo nimenä mukavan monisyinen. Elokuva kertoo Tom:sta, joka työskentelee korttifirmassa sympatia -osastolla. Nuori mies ei ole saanut tarvittavaa potkua elämäänsä tavoitellakseen arkkitehti unelmiaan ja lilluu jossakin välitilassa odottaen jotakin tapahtuvaksi. Korttifirmaan tulee töihin Summer, joka on itsenäinen oman tiensä kulkija, eikä usko rakkauteen. Eli perinteinen poika tapaa tytön ja rakastuu, mutta sitten asiat eivät menekkään niin kuin pitäisi. Aluksi kyllä näyttää siltä, että myös tyttö löytää vihdoin rakkauden, mutta eihän elämä koskaan ole niin helppoa.
Leffa on hauska sirpalekokonaisuus ryyditettynä mahtavalla soundtrackillä ja nuorilla näyttelijöillä, kuten Zooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt, jotka sopivat rooleihinsa täydellisesti. Kertojan ääni seuraa tapahtumia kuulostaen sopivan lakoniselta, kuten kohtalon kuuluukin. Kaikkihan on loppujen lopuksi sattumaa ja suunnitelmat muuttuvat. Vaikka kerronta poukkoilee ajassa, on elokuvaa helppo seurata ja samaistumisen kohteita on monia. Tämän pätkän teesi voisi olla: Kun ovi sulkeutuu, jossakin aukeaa ikkuna.
Henkilökohtaisesti hymyilyttää, kun oma elämä on totaalisen sekaisin, niin kuin sattumalta elokuvat, jotka olen vastikään nähnyt, kertovat elämän sattumanvaraisuudesta ja siitä että asioilla on tapana järjestyä.
500 Days on Summer, voisi tarkoittaa sitä, että ihastuminen ja rakastuminen ovat kuin kesäpäivä, mutta kesän jälkeen tulee aina syksy ja kysymys kuuluukin, mitä sen jälkeen tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti