KOTIMAISEN VUORO

Heti ensimmäisenä on mukava todeta, että vuosien varrella kotimaisen elokuvan laatu on parantunut tasaiseen tahtiin. Nykyään niiden katsominen ei enää tuota myötähäpeää ja niitä voi jo hyvällä omalla tunnolla kritisoida, eikä vain häpeässään nyökytellä että nähty on.

Laura on saksalainen ja Arto suomalainen ja he asuvat alle vuoden ikäisen tyttärensä kanssa Hampurissa. Kaupunki on värikäs, eläväinen ja iloinen ja pariskunta vaikuttaa onnelliselta. Arto saa houkuttelevan työtarjouksen Suomesta ja pariskunta muuttaa Tampereelle. Suomi on kylmä ja iloton, ihmiset eivät puhu ja naapuritkin käyttäytyvät lähinnä nuivasti. Asia ahdistaa varsinkin, kun hyvin pian käy selväksi että Arto on suurimman osan ajasta matkoilla tai puhelimessa.
Laura löytää sattumalta yksinhuoltajaäitien kerhon, jossa hän saa vertaistukea, vaikka ei yksinhuoltaja olekkaan. Lisäksi kerholla käy töissä sivari Tero, joka toimii katalyyttinä Lauran omalle elämälle ja muutokselle.

Pihalla on Helsinkifilmin arkinen, tämän päivän ihmisten, elokuva. Se on ennen kaikkea naisten elokuva, koska näkökulma on vahvasti naisen ja miehet ovat lähinnä syitä ja kimmokkeita naisten päätöksille. Johtunee osaltaan siitä että elokuvan ovat käsikirjoittaneet kaksi naista. Lisäksi tarinassa tuntuu vahva kokemuksen ääni.
Poikkeuksellisen leffasta tekee se, että suurin osa dialogista tapahtuu jollakin muulla kielellä kuin suomella. Tämä tietenkin sen vuoksi, että pääosan esittäjä on saksalainen, menneisyydellään jonkin asteista kohuakin aiheuttanut Sibel Kekilli. Muissa rooleissa nähdään Sanna June Hyde, Mikko Leppilampi ja mahtavavina yksinhuoltajina Matleena Kuusniemi, Mari Perankoski ja Pihla Viitala.

Ohjaaja Toni Laineen ote on hento ja näyttelijöillä tuntuu olevan paljon tilaa tehdä rooliaan. Olisiko tässä myös syy siihen, että kokonaisuus jää jotenkin etäiseksi. Katsoja ei pääse hahmojen iholle vaan tuntuu, että tapahtumia seuraa lasin läpi. Lisäksi omalla kohdalla kävi ennemmin niin että aloin ajatuksissani kritisoimaan päähenkilön tekoja ja ratkaisuja. Arto on kuitenkin hyvä mies. Hiukan pihalla ja sokea vaimonsa ahdistukselle, mutta eipä Laurakaan miestään kummemmin ravistele, vaan ennemminkin vain odottaa, että saisi syyn erota. Tätä päivää tuntuu olevan että ihmiset luovuttavat liian helposti ja siinä mielessä elokuva osuu kyllä naulan kantaan...

Pihalla on tyttöjenillan elokuva. Se on leffa, jota voi mennä katsomaan sekä sinkut että suhteessa olevat, koska puhuttavaa se varmasti antaa, vaikka sisältö jääkin etäiseksi ja hahmot ohuiksi. Nähtäväksi jää kuinka paljon tämä kokeellinen kotimainen katsojia kerää. Lipputulot tulevat aina takaisin tekijöilleen ja mahdollistavat taas uusien elokuvien teon, joten kaikki kotimaiset tulisi aina käydä katsomassa.